My Year in the USA - Video 2

Noniin! Lupasinkin jakaa tän videon vielä tällekin puolelle ja nyt vihdoinkin sain itteeni niskasta kiinni. Toinen video mun vaihto-oppilasvuodesta on nyt siis myös Youtuben puolella (tai on ollu siellä jo muutaman viikkoa, mut en oo tänne vielä ehtiny tulla sitä hehkuttamaan) ja sen pystyy kattomaan tästä oheisesta linkistä. Tää puolisko käsittää 2017 vuoden, eli kaikkia mahollisia videopätkiä mun jenkkielämästä ja ehkä suurimpana kokonaisuutena mun Kalifornian matkan.

Vaikka kuinka mä nautin blogin kirjottamisesta mun vaihtovuoden aikana, jää tää valitettavasti mun viimiseks postaukseks. Mun elämää pääsee kuitenkin seuraamaan vielä muualla somessa, jos siihen riittää kiinnostusta. Until then!

Lotta

My Year in the USA - Video 1

Moikka! Tulin tänne vielä ilmottamaan, että tein aluevaltauksen Youtuben puolelle videon merkeissä. Löysin arkistoista lyhyitä videoklippejä mun vaihtovuodesta, joista kokosin muutaman minuutin mittasen pätkän tiivistämään elokuu-joulukuu välisen ajan tapahtumat. Tällä hetkellä työstän seuraavaa osaa, johon kuuluu kaikki mun tänä keväänä kuvaamat pätkät ja tarkotuksena olis myös julkasta se tässä lyhyen ajan sisällä. Ilmottelen siitäkin sit vielä tälle puolelle.

Suosittelen tosiaan vaihtamaan videon alareunan asetuksista kuvanlaadun HD:lle, jotta sitä on mukavampi seurata. Nauttikaa!

Kotiutuminen

Halusin kirjottaa vielä yhen tekstipainotteisemman postauksen, jossa avaudun vähän enemmän mun fiiliksistä vaihtovuoden jälkeen.

Alotan ensiks sanomalla sen, että mulla oli ihan älyttöman kokemusrikas vuosi enkä mä tuu ikinä saamaan niitä muistoja rahalla takas riippumatta siitä oliko ne hyviä tai huonoja. Alkuvaikeuksista huolimatta mä pääsin rakentamaan mulle tosi arvokkaita kaverisuhteita, jotka tulee varmasti kestämään koko loppuelämän ja voin vaan sanoa, etten mä olis välttämättä henkisesti selvinny tästä vuodesta, jos mulla ei olis ollu näitä ihmisiä tukemassa. Tottakai mulla oli hetkiä, jollon teki mieli saada ne tutut ja turvalliset Suomi-kaverit takasin hinnalla millä hyvänsä, mutta tää kaikki korvautu onneks myöhemmin omantyyppisen ja ymmärtäväisen seuran löydyttyä.

Mitään peittelemättä, mulle takasin Suomeen tuleminen ei tuntunu vaikeelta, mitä sen useimmille vois kuvitella olevan. Mun tilanteessa taustalta löyty ongelmat isäntäperheen kanssa, jotka eskaloitu tarpeettoman suuriks mun lähdön alla ja vaikutti sit suoraan mun suhtautumiseen kotiinpaluusta. Oon itekkin vähän kujalla tapahtuneista, jonka takia en niitä uskalla lähteä tänne avaamaan, mutta voin tarpeen tullen antaa jonkinlaisen selityksen henkilökohtasesti. Voin kuitenkin sanoo, että tää tilanne monien muiden joukossa opetti mulle tosi paljon ja avas silmät todellisuudelle ihan uudella tavalla. Huonosta lopetuksesta huolimatta voin ylpeenä todeta, etten missään nimessä kadu vaihtoon lähtemistä, koska sain siitä niin negatiivisia kuin positiivisa kokemuksia myöten tosi paljon irti. Mä tunnen tehneeni kaikkeni sen eteen, että mun vuosi onnistuis parhaalla mahdollisella tavalla, mikä on auttanu mua elämään tän asian kanssa samalla tavalla miten hyvä vaihtovuoteen valmistautuminen autto mua suhtautumaan kaikkiin mun kokemiin vastoinkäymisiin.

Vaikka mä olin lopussa jo valmis palaamaan Suomeen, mua silti hirvitti ajatus takastulosta. Ennen vaihtoon lähtemistä mä olin sanoinkuvailemattoman kyllästyny Suomeen ja kaikkeen siihen liittyvään ja se, että mä nyt yhtäkkiä odotinkin kotiinpaluuta oli pelottavaa. Eniten mua jännitti kaverisuhteiden kesto, koska en ollu pitäny yhteyttä tännepäin lähes ollenkaan enkä tienny mitä vuoden aikana Suomessa oli tapahtunu. Mut mä tiesin, että mä pääsisin tästä yli pitämällä itseni kiireisenä, koska niin mä olin pärjänny Amerikassakin tosi pitkälle ja sen takia en esimerkiks koskaan kärsiny koti-ikävästä. Musta kuitenkin tuntu, että mä olin tekemisen puutteessa jo ennen vaihtoon lähtemistäkin, joten mulla näytti olevan riittävästi haastetta keksii tekemistä koko kesälomalle ennen koulujen alkua.

Suomeen palatessa mut yllätti pieni shokki, jonka mä sain ihan tavallisista arjen asioista, joita en ollu ees tajunnu ajatella koskaan aikasemmin. Yön aikana mua häiritsi verhojen läpi tuleva valonmäärä, juomalasin koko vaihtu 3 kertaa pienempään ja lämpötila tippu 20 astetta, mutta eniten mua kauhistutti se, ettei MIKÄÄN muu asia näiden lisäks ollu nähny muutosta mihinkään suuntaan. Mä en vieläkään pysty sisäistää sitä, kuinka näiden 10 kuukauden aikana mä ehdin rakentamaan kokonaan uuden elämän ja kokea vaikka mitä, mutta tänne takasin tullessa mä jatkoin sitä samaa vanhaa ihan kun mitään ei olis ikinä ees tapahtunu. Oon myös huomannu, että mulla on usein tullu vastaan sellasia hetkiä, jollon mun on pitäny miettiä pitkään, että kuuluuko mun puhua suomee vai englantia, mut aina hetken lagaamisen jälkeen sekin lähtee sujumaan. Nää kaikki sekavat fiilikset korvas kuitenkin julkinen liikenne, jota en enää ikinä tuu pitämään itsestäänselvyytenä!!!

Nyt oon huomannu, että tää vuosi opetti mua arvostamaan Suomea ihan uudella tasolla ja ehkä ensimmäistä kertaa ikinä mulla ei oo ees hirveetä hinkua lähteä maanpakoon ihan heti, vaikka mä mietinkin jatkuvasti uusia matkoja. Mulla on mun elämän tapahtumarikkain vuosi takana, minkä jälkeen oon tyytyväinen, että pystyn asettumaan taas aloilleni ja elää ei-niin-hektistä elämää. Rakastin sitä tekemisen määrää mitä sieltä löyty, mut näin 10 kuukauden jälkeen koti-illatkin on ihan yhtä ansaittuja.

Vaihtovuoden osalta mun blogin päivitys saattanee jäädä tähän, joten haluun kiittää kaikkia kiinnostuneita, jotka on seurannu mun elämää vuoden ympäri! Tän blogin kautta oli kiva muistella kaikkia tapahtumia, vaikka mun on pakko myöntää, että ne henkilökohtasimmat asiat jäi kertomatta ja mä keskityin lähinnä vaan kirjottamaan siitä, mitä mä olin viime aikoina ehtiny tekemään. Mutta vastaan tosi mielelläni kaikkiin kysymyksiin, jos sellasia löytyy - oli se sit kasvotusten tai missä tahansa sosiaalisessa mediassa!

Happy 4th of July!

Lotta

Washington DC

Explorius järjestää vaihtovuoden alussa USA:n vaihtareille Soft Landing Campin New Yorkissa ja nyt vaihteeks me saatiin osallistua vapaaehtoiselle muutaman päivän Year End Campille Washington DC:ssä. Mun matka Washingtoniin alko aamulla 7. kesäkuuta, jollon sanoin hyvästit hosteille ja syystä jos toisesta mun aluevalvoja lähti heittämään mut lentokentälle.

Washington DC:hin päästyä me majoituttiin hotellille, käytiin syömässä ja käsiteltiin tapaamisessa meiän vaihtovuotta yhessä muiden vaihtareiden kanssa. Seuraavana päivänä meille oli järkätty turistikierros DC:ssä, joka sisäls kaikki tärkeimmät muistomerkit, kuten Vietnam War, Korean War World War II, Lincoln Memorial ja Washington Monument. Myös valkosen talon edustalla sekä capitol-rakennuksella päästiin pyörähtämään ja loppupäivästä meillä oli luvassa viimeset shoppailut Georgetownissa.

Perjantaina meillä oli viiminen kotiinpaluuseen liittyvä tapaaminen, jonka jälkeen käytiin syömässä ja odoteltiin lentokentälle lähtöä. Washingtonin kentällä riitti kokoa ja eri terminaaleihinkin jouduttiin kulkemaan metroilla. Lennot olikin sit yks iso säätö, kun me päästiin Kööpenhaminan lentokentälle, jossa meidän vaihto Suomeen olis pitäny tapahtua. Vaihtoaikaa oli 45 minuuttia, joten me oltiin 6 hengen suomalaisporukalla jo valmiita kiiruhtamaan seuraavalle portille, missä meille selvis, että meiän jatkolento oli kokonaan peruttu. Siellä me yritettiin sit puhua lentokenttävirkailijoiden kanssa useita tunteja aika turhautuneesti, jonka seurauksena meiän porukka jaettiin kahtia ja toiset sai lennon Berliinin kautta Suomeen 6 tuntia alun saapumisaikaa myöhemmin. Kolme muuta meistä lensi Göteborgin kautta Helsinkiin, vaikkakin meidän piti jäädä odottelemaan jatkolentoa Ruotsiin 6 tunniks. Eli saavuttiin Suomeen 12 tuntia sen jälkeen, kun olis pitäny eikä pahemmin hymyilyttäny enää siinä vaiheessa.

Nukkumaan mä pääsin noin 33 tunnin valvomisen jälkeen, jonka jälkeen meni muutama päivä, kunnes unirytmistä sai ees vähän kiinni. Yhtenä yönä heräsin klo 3 täysin virkeenä, jonka takia aloin sit juttelemaan kavereiden kanssa Amerikkaan ja ehin käymään lenkilläkin. Mut nyt oon onnellisesti taas Suomessa näin 10 kuukauden jälkeen!

Viimeisen kuukauden ajalta

Mulla oli tapana kirjottaa lyhyt kuvaraportti jokaisesta kuluneesta kuukaudesta Amerikassa ja nää kaikki postaukset on löydettävissä nyt "kuvakollaasi" tägin alta. Vaikka oonkin kotiutunu jo takasin Suomeen, alta löytyy mun vihoviimeinen kuukaus kuvina.

1) Aloin yks ilta friteeraamaan banaaneja espanjan projektia varten. Eka aattelin jättää sen tekemättä kokonaan mut tulin toisiin ajatuksiin viime hetkellä. 2) Yearbook signing 3) Keräsin nimiä myös mun Amerikan lippuun.

1) Nää risteykset on ihan käsittämättömiä 2) Pool day 3) Jos on kouluvuoden aikana yli 8 päivää poissa koulusta niin joutuu alkaa korvaamaan niitä tunteja. Mä oon matkustellu sen verran, että mulle tuli korvattavaks 4,5 tuntia, mutta sain onneks yhen opettajan vaan allekirjottamaan mun lapun, joten säästyin vaivanteolta.

1) En vaan kertakaikkiaan ymmärrä näitä hall passeja, joita tarvitaan luokasta poistumiseen. 2) Otin yks päivä ihan sattumanvaraisesti kuvan meiän kotitieltä ja aloin kattelemaan sitä siinä sit tarkemmin. Bongasin kuudesta kuvassa olevasta autosta 4 lava-autoa, mikä selittää hyvin niiden yleisyyden Teksasissa. 3) Siitä riitti ihan tarpeeks sushia kahelle ihmiselle.

 1) Säästin kaikki koulumonisteet tältä vuodelta ja heitin ne sitten viimisenä koulupäivänä menemään. Kyllä niitä kerty sellanen 40cm pino. 2) Suosittelen vakuumipusseja! Mun matkalaukku näytti tältä ekan kerran kun yritin laittaa sitä kiinni vaikkei ylipainoo ollutkaan. Vakuumipakkauksilla sain sen tän jälkeen ihan vaivattomasti kiinni. 3) Tää koulun logo aulassa toimi oppilaiden kohtaamispaikkana meiän 6 minuutin välitunneilla, vaikkei siinä ehtinykään olla kun maksimissaan sen minuutin.

 1) Viimisiä tuliaisia 2) Maaseudulla tosiaan asuin... 3) Näiden jogurttipurkit oli tosi oudonmallisia ja kaventu vastakkaiseen suuntaan mitä Suomessa.

1) Vettä Teksasissa. Say what?! 2) En saa tarpeekseni tosta Austinin skylinestä 3) Vain Amerikassa vesi on kalliimpaa (3.11 dollaria) kuin limu (2.35 dollaria)

1) Mukava palata Suomen kesään :) 2) Drug testing kesken tunnin jo toistamiseen 3) Just wandering around

1) Frozen yogurt 2) Gang 3) Tältä tosiaan näytti sää viimesen kuukauden ajan kun mä olin Teksasissa. Aattelin jättää auringonottamisen just tälle ajalle, että voisin sit palata Suomeen muita ruskettuneempana, mutta tässä kävi sit näin tällä kertaa. Sinne jäi rusketus.

1) Ben & Jerry's valikoima oli vähän laajempi Amerikan puolella 2) Näin mä päätin mun viimisen päivän amerikkalaisessa koulussa. Finalsien viikko oli tosi tylsä, joten kaikki otti kortit mukaan ja venas vaan tunnin loppumista. 3) Oon aikasemmin sanonu et luokasta ei tosiaan saa poistua ees sekuntiakaan ennen kellon soimista. Näin me sit venattiin oven eessä vaikka se koko 80 minuuttia riippumatta siitä oliko tekemistä vai ei, mutta ulos ei ollu pääsemistä ennen tunnin loppumista.

 1) Last day of school 2) Gonna miss my best friend 3) Näihin tunnelmiin päätettiin mun vaihtovuosi; jäätiin jumiin Tanskan ja Ruotsin lentokentille.

1) Annoin mun isäntäperheelle läksiäislahjana 200 kuvan valokuva-albumin meiän yhteisistä hetkistä tältä vuodelta. Mukana oli myös pieni kirje, jossa kiitin niitä kaikesta. 2) Noni, heti kun lähin Teksasista niin säät alko näyttää tältä. 3) Mun viimisen päivän Teksasissa vietin vesipuistossa.

Last days of school, graduation and packing

Tällä kertaa sitä kirjotetaan Suomesta! Pääsin takasin kotiin viikko sitten pienten mutkien ja sähläyksen kautta, mutta siitä voin kertoo lyhyesti vielä myöhemmin.

Mun amerikkalainen koulu loppu kesäkuun 2. päivä ihan normaaliin koulupäivään. Tätä edeltäen meillä oli loppukokeiden viikko, joita ei kuitenkaan tarvinnut tehä, mikäli arvosanat oli riittäävän hyvät ja poissaoloja ei ollu kertyny vuoden aikana liikaa. Mä liikuin ihan niillä rajoilla etteikö mun olis pitäny ottaa finalseja, koska poissaoloja oli tullu erilaisten matkojen takia useita tunteja, mutta mun onneks pääsin loppujen lopuksi livistämään niistä. Mun koulussa lukuaineiden arvosanojen vuoden keskiarvon piti ylittää 84 (kokeiden ja projektien arvostelu meni vuoden ympäri prosentuaalisesti, jossa 70 vaadittiin läpipääsyyn ja 100 oli sitten se maksimi) ja poissaoloja ei saanut olla yli 8 tuntia per oppiaine, jotta näistä finalseista pystyttiin vapauttamaan. Mä sain vapautuksen mun jokaisesta kahdeksasta aineesta ja istuin sitten vaan tunneilla odottamassa, kun muut oppilaat teki kokeitansa. Viiminen kouluviikko meni siis tosi hitaasti ja sen takia tykkäänkin, että Suomessa koulun lopetus on vähän seremoniallisempi.

Mulla oli viimisinä koulupäivinä tosiaan niin tylsää, että pyysin opettajilta lupalappuja muille tunneille ja siinä samalla otin muutaman kuvan meiän koulurakennuksestakin.

Alempana löytyy kuvia mun kaverin Antonin ja sen siskon valmistujaisjuhlista! Näin suurimpaa osaa kavereista viimisen kerran tänä iltana, mikä teki sieltä lähtemisestä tosi haikeeta.

Paola <3

Aloin pakkailemaan muutamaa päivää ennen lähtöä, jotta mä saisin matkalaukun painon katottua oikein ja suunnitella mahdollisten lisäpakettien lähettämisen tai toisen laukun ostamisen ennen Suomeen paluuta. Yllätyin itekkin miten sain mahtumaan kaikki mun vuoden tavarat yhteen ruumalaukkuun (22kg 23 kilon painorajasta) ja käsimatkatavaralaukkuun! Muilla vaihtareilla ei näyttäny pakkaaminen menevän ihan yhtä mallikkaasti, joten vinkkinä, että kannattaa miettiä painorajoja, toisen matkalaukun ostamista ja pakettien lähettämistä jo reilusti ennen lähtöä!

Tennis

Lähtö Teksasista oottaa 8 päivän päästä, jonka takia tää jää aika varmasti mun viimiseks postaukseks ennen Suomeen paluuta, vaikka asiaa riittäiskin paljon. Oon päättäny omistaa nää viimiset hetket täällä elämiseen, mutta lupaan päivitellä blogia vielä muutaman viikon päästä uudestaan.

En oo mitenkään älyttömän paljoo avautunu tällä puolella mun kevätlukukauden harrastuksesta nimittäin tenniksen pelaamisesta. Mä kärsin loukkaantumisista sen verran maastojuoksun ja futiksen jäljiltä, että tää oli melkeinpä ainoo vaihtoehto urheilun osalta mitä mulla oli jäljellä. Ennen tänne tuloa multa ei siis löytyny minkäänlaista tenniskokemusta, mut huomasin kuitenkin kehittyväni suht nopeesti lyhyessä ajassa ja samaa palautetta kuuli monelta muultakin. Ja jos sitä harkitsee yhtenä lajivaihtoehtona niin todellakin suosittelen, koska ite tykkäsin tosi paljon!

Meidän koulussa tenniksen pelaamista ei oteta erityisen vakavasti, jonka takia mun oli helppo päästä mukaan joukkueeseen joulun jälkeen. Oppilaita vähän tuli ja meni omia aikojaan tunnin aikana, mutta tää toimi mullekin enemmän sellasena sosiaalisena tuntina, mistä oli taaskin hyötyy mun kielitaidon osalta.

Viimisimpänä meillä oli tennis banquet eli tenniksen päätösjuhla muutama viikko sitten, josta löytyy muutama kuva alempaa.

Kuukausi jäljellä

Kuukaus enää jäljellä! Fiiliksistä en osaa avautuu sen enempää, kun en itekkään pahemmin tiiä mitä ajatella. Mutta tässä kuvat mun tekemisistä viimesten neljän viikon ajalta.

Mut kutsuttiin yks viikonloppu brasilialaisiin juhliin, mikä oli tosi kiva kokemus! Pääsin myös maistamaan feijoadaa, jonka kerrottiin olevan kaikkein kuuluisin ja perinteisin ruokalaji Brasiliassa, joka koostuu mustista pavuista, sianlihasta ja riisistä, ja yleensä sivuun lisätään myös appelsiini.

1) Whataburger on iso juttu Teksasissa 2) Mentiin Texas Starsien vikaan peliin ja sain Gavin Bayreutherin lippiksen jeees 3) Lowkey studying

 1) Me käytiin ruokaostoksilla ja pieniä pusseja kerty ainakin muutama kymmenen kappaletta. En vielkään ymmärrä miks ne muovipussit voi olla yhtään isompia kun se taito osataan kaikissa muissa asioissa. 2) Going to the beach 3) Nää mun rusketusrajat on ihan järjettömät... Viimisimpänä mun olkapäiden iho alko kuoriutua palamisen takii, jonka seurauksesta oon nyt ihan läikikäs.

1) Osa porukasta, joiden kaa lähettiin Port Aransasiin 2) Laia 3) S'mores nam

Prom -kuvien jatko-osaa

Vuoden viiminen vaihtaritapaaminen. Joidenkin kaa tullaan näkemään vielä Exploriuksen Year Ending Campilla, mut suurimman osan kanssa tää oli sit tässä :(

Myös Austinissa on tullu käytyä muutaman kerran tän kuukauden aikana, joista toisella kerralla siellä oli meneillään Pecan Street Festival, jossa soitettiin paljon livemusiikkia (Austin on myös tunnettu maailman johtavana livemusiikin kaupunkina). Illalla me käytiin auringonlaskun aikaan kattomassa lepakoiden parvena lähtöä, mikä oli yks asia, jonka halusin vielä täällä ollessa toteuttaa. Kuvaa siitä ei pystyny kauheen hyvin ottamaan, mut oli ihan sika kiva kokemus!

Paola halus mun maistavan brasilialaista açaí (suomennettuna paranassai?) marjaa, josta mä en ollu kuullu ikinä aikasemmin, mut oli tosi hyvää! Oon kyllä tän vuoden aikana päässy kokeilemaan vaikka mitä haha. Plus voisin asuu täällä ihan vaan näiden auringonlaskujen takia.

1) Mansikoita ja suklaata AH 2) In-n-out on ollu mun bucket listalla koko vuoden ajan ja vihdoinkin pääsin käymään siellä. Oli hyvää! 3) Lisää synttäreitä