Tuliaiset

Mä halusin julkaista tän postauksen vasta päästyäni tänne perheeseen, sillä tiiän, että mulla saattaa olla lukijoita myös tällä puolella maailmaa google kääntäjän avulla ja en halunnu yllätyksen menevän pieleen. Kirjotin siis puolet tästä jo Suomen puolella. Oon nyt ehtiny jo muutaman päivän asustelemaan Texasissa, joten odotettavissa on varmaan tarkempia kuulumisia lähipäivinä postauksen muodossa.

Mä sain perhetiedot tosi aikasin jo muutama kuukaus ennen joulua, joten päätin lähettää pienen joululahjan tulemaan tännepäin, mut valitettavasti se paketti oli revennyt matkassa, Tatun ja Patun This is Finland -kirja oli tippunut pois ja vaan tyhjä paperi oli saapunut perille. Vähän harmitti, että se oli sit vaan kadonnut varsinkin, kun olis ollut tosi hyvä kirja host sisaruksille luettavaksi ja meinasin jo tuoda mukanani uuden sellasen, mutta host mom sanoi ehtineensä tilata netistä toisen. Ostin nyt vietäväksi Meet the Finns -kirjan, joka kertoo suomalaisista stereotypioista, joten aattelin sen olevan hauska. Toi on mun mielestä tosi hyvin soveltuva kirja kaikenlaisille perheille, koska se sisältää kuvia kaikista aiheista ja niiden alla on myös muutaman lauseen kuvatekstit eli sopii just hyvin mun 3- ja 6-vuotiaille host sisaruksille ja vanhemmille.

Lapsille vein vähän Angry Birds -tavaraa ja vanhemmille Helsinki design -take away mukit. Loput olikin aika lailla herkkuja – jenkkipurkkaa, muumikarkkeja, suklaata... Aluks aattelin etten viitti ottaa kauheesti suklaata mukaan, koska en tiennyt et selviäiskö se ehjänä monen päivän reissaamisen ja 40 asteen kuumuuden, mut lopulta päädyin ottamaan melkein useemman kilon sitä. Aluevalvojalle annan toisen noista Fazerin kartonkirasioista. Turkinpippuripussi ja salmiakkirasiat oli myös pakko ottaa mukaan, vaikka ajattelin että mitä luultavimmin ne ei niistä tykkääkään, niin ainakin mulle jää sit loput HAH! Ja ihan oikeessa olin. Mama -nuudelipussit oli mun prioriteettilistalla ykkösenä ja niiden tuomisesta mä en kerta kaikkiaan voinut tinkiä, vaikkei kuvassa ookaan. Niiden valmistaja olis varmasti konkurssissa ilman mua XD

Mä oon pakoillut ruoanlaittoa jo ties kuinka kauan, mutta nyt yritin ottaa itteeni niskasta kiinni ja etin suomalaisia reseptejä, joita voisin kokeilla tehdä isäntäperheelle maisteltavaksi. Sitä varten äiti hankki mulle desilitran mitan, jotta ruoanlaitto ei kaatuis mittayksiköiden kanssa turhautumiseen. Tää oli siis enemmän tarkoitettu mulle, mutta jätän sen varmasti tänne enkä lähde turhaan raahaamaan takaisin. Ties vaikka nää innostuis ottamaan uuden vaihtarin, joka myös hyötyis siitä.

Huomenna

Päivät vähenee käsiin ja lähtö on HUOMENNA! En osaa sanoa jännittääkö vai ei – vaikka tuleva vuosi on mielessä koko ajan ja on ollut jo pidemmän aikaa, ei sitä vaan pysty tajuamaan, mitä on kohta tapahtumassa. Välillä se todellisuus iskee vasten kasvoja, mutta suurimmilta osin en osaa vieläkään sisäistää sitä. Kuukausi sitten mä vasta tajusin kuinka paljon mulla on vielä tekemistä jäljellä ja kauheinta oli yrittää saada kavereiden kanssa menoja sumplittua yhteen, kun kaikki oli jossain eri aikaan. Viisumin jälkeen mulla oli kyllä kaikki aikalailla jo hoidettu, mutta heinäkuussa viimestään alkoi olla tosi paljon menoja ja asioita, joita halusin vielä tehdä ennen kun lähden ja senpä takia mulla ei oikeestaan ehtinyt olla päivääkään, jolloin mä olisin voinut vaan olla. Nyt on kuitenkin tehty se, mikä on tähän hätään pystytty: läksiäiset pidetty, laukut pakattu ja oon tällä hetkellä niin valmis lähtemään kuin ikinä tuun olemaankaan.

Sanon vielä muutaman sanan mun sosiaalisista medioista. Sopeutumista ja koti-ikävää helpottaakseni mä en halua pahemmin vuoteni aikana elellä toinen jalka täällä Suomessa. Blogia mä pyrin ylläpitämään mahdollisimman aktiivisesti, jotta kaikki voi lukea sitten kuulumiset tätä kautta. Ja postaustahti on varmasti sitä nopeempaa, mitä enemmän toiveita saisin teiltä siitä, mitä haluutte kuulla. Lisäsin tän sivun alareunaan helpotukseks pienen kuvakkeen, johon voi syöttää oman sähköpostiosoitteen, jonka jälkeen saatte aina mun uusista teksteistä ilmoituksen sinne. Instagramin puolella mut tavoittaa näin alkuun nopeiten ja tuun aina sopivan kuvan löytyessä sen sinne julkaisemaan:

Instagram - lottamaari.a

Snapchat - lottamaaria

Edelleen tosi ristiriitaisilla, mutta odottavaisilla fiiliksillä mennään eteenpäin. Seuraavan kerran mä taidankin kirjoitella USA:n puolelta.

Pakkaaminen

Mä oon ite yrittänyt aikoinaan etsiä näitä pakkauspostauksia, mutta en oo ikinä oikein löytänyt mitään sellaista mulle sopivaa. Niinpä tein tän nyt ihan vaan omasta kiinnostuksesta ja myös sen takia, että yllättävän moni on ollut kiinnostunut tietämään mitä kaikkea pakkaan.

Mä ootin pakkaamista tosi innoissani alussa, mutta nyt karu todellisuus iski, kun mä yritin oikeesti miettiä mitä kaikkea otan mukaan ja mitä jätän tänne Suomeen. Miten pakata koko elämä yhteen matkalaukkuun? Siinäpä vasta kysymys. Päätin lähteä sillä periaatteella, että otan mukaan mahdollisimman vähän vaatteita ja juuri ne kaikkein tarpeellisimmat, joita varmasti tuun käyttämään. Täytyy sanoa, että ehkä vähän piti tästä suunnitelmasta joustaa, koska huomasin, ettei multa löydy kauheesti mitään koulun pukukoodia vastaavia kesävaatteita. Ensimmäisenä mä aloitin paikallissäähän tutustumisesta, ennen kuin aloin väsäämään pakkauslistaa. Siitä oon tosi tyytyväinen, ettei mun ensisijaisesti tarvii kauheesti mitään erityisen lämmintä ja painavaa raahata mukanani, koska molemmissa New Yorkissa ja Texasissa tän hetkiset lämpötilat on 30 asteen paremmalla puolella. Texasissa toi lämpötila pysyy aika varmasti samanlaisena vielä muutaman kuukauden eli tarvittaessa voin sieltä sitten myöhemmin ostaa lämpimämpiä vaatteita. Ilmaston lisäksi mä oon kiinnittänyt huomiota koulun pukukoodiin, joka on myös tuonut mukanaan omat ongelmansa, vaikka en osaa sanoa kuinka tarkasti niitä noudatetaan. Huomioikaa, että mukaan lähtee myös tuliaiset ja läksiäislahjat.

Housuja. Noi kuviolliset laitan päälle koneeseen.

Pitkähihaiset paidat. Farkkutakin otan myös koneeseen mukaan.

Lyhythihaisia paitoja. Mun hostit yllätti mut maaliskuussa synttäripaketilla, jossa oli koulun logolla varustettu T-paita. Sitä on tullut käytettyä jo kesän mittaan ihan muuten vaan ja lähtee tottakai myös mukaan.

Urheiluvarusteet

Mekot

Kengät. Mustat tennarit aattelin laittaa jalkaan lähtiessä.

Laukut. Pieni ruskea olkalaukku lähtee käsimatkatavaroissa. Reppua mulla on tarkoituksena käyttää koulussa ja se on mun mielestä myös käsilaukkua parempi vaihtoehto esim. New Yorkia kiertäessä.

Pussukoissa mulla on meikkejä ja hygieniatuotteita esim. lääke- ja matkapakkauksia.

Tärkeitä papereita lähtee aika paksu pino, lompakko, penaali, adapteri, passi, sanakirja ja liput.

Otan mukaan mun puhelimen ja vähän vanhemman kameran, jota oon kannellu mukana aina tilanteesta ja matkasta riippumatta. Kaikki mun blogin itseotetut kuvat on jommallakummalla näistä napattu, eli ihan hyvin pitäis siis pärjätä. Varaan myös muistitikun läppäriin, jotta voin siirtää kuvat ja videot sinne, ettei tila loppuis kesken heti ekojen päivien jälkeen.

Yks ruumaan menevä matkalaukku kokoa 73cm x 48cm x 33cm ja käsimatkatavaralaukku 54cm x 35cm x 19cm, jonka lisäks otan aikaisemmin nähdyn pienen ruskean olkalaukun. Maksimipainot näille on 23kg ja 8kg, joista mulla tuli noin 21kg ja se 8kg täyteen eli tiukille menee varsinkin NYCin päivien jälkeen.

Viimeisiä päiviä

Tässä vähän kuvia siitä, miltä mun kesä on näyttänyt.

Liput

Mulla iski ihan täys lamaannus näiden postauksien suhteen, koska en oikeen millään keksi mistä kirjottaisin. Vaihdon suhteen on ollut tosi hiljasta ja nyt perjaatteessa vaan oottelen sitä lähtöpäivää. Tähän väliin saatte muutaman kuvan lipuista, jotka ostin tossa pari kuukautta sitten flagshopista yhteensä parilla kympillä. Pähkäilin noiden kokojen kanssa aika kauan ja päädyin lopulta ottamaan Amerikan lipun kokona 60cm x 90cm ja Suomen vähän isompana 90cm x 150cm. Toi Suomen lipun koko on se perus, jota kaikilla näkee eli vinkkinä, jos tulevat vaihtarit niitä miettii. Toimitus kesti ihan vaan muutaman päivän, vaikkei mulla mikään kiire ollutkaan niiden saamisessa, eli olin kyllä tosi tyytyväinen koko kokonaisuuteen!

Vaihtariblogit

Keräsin tähän nyt kaikkia vuoden 2016-2017 vaihto-oppilaiden blogeja, joihin oon milloin missäkin törmännyt. Jos sun blogi vielä puuttuu tästä listasta ja haluat mun lisäävän sen, pistä linkkiä alas. Myös päinvastoin, voin poistaa blogisi, jos niin haluat. Toivottavasti mä sain kaikkien osavaltiot, kohdemaat sun muut nimet, linkit ja perusfaktat oikein.

USA
Adventure Awaits - Utah

American dream - Texas

Axia around the USA - Oregon
A year in Barre - Vermont

Chickadee's life in America - Indiana

Dreaming of the USA - Pennsylvania
Emma in Texas - Texas

Emma Toivio - Wisconsin

Exchanging

Ginger days - Michigan

Iinezz far away - Minnesota

Jennimaijaa - Wisconsin
Jenkkeihin? - Ohio

Learning to fly - Kalifornia
Living in North Carolina - Pohjois-Carolina

My American days - Oregon
My Journey in the States - Texas
My year in Minnesota - Minnesota
North star state - Minnesota

On the way to the stars - Kalifornia
Pinja's - Tennessee

Saramaria - Idaho

Siri's adventures in the USA - Washington
Texas dreaming - Texas

Thousands of miles away

Toisella mantereella - Washington

Unelmavuosi Usassa - Minnesota

Where the streets have no name - Washington

Wonderful life - Texas

Zaida's year away - Idaho
5181 miles - Texas

MUUT MAAT

Kanada kutsuu - Kanada
Maailmanmatkaaja Maiju - Kanada

Making dreams come true - Kanada

Yours to discover - Kanada

Tarinoita matkan varrelta - Kanada

Greetings from Down Under - Australia
Say yes to new adventures - Australia

Aino Oseaniassa - Uusi-Seelanti & Australia
Vaihtovuosi Uudessa-Seelannissa - Uusi-Seelanti

And I went - Englanti

Marika Birgitta - Etelä-Afrikka

And so the adventure begins - Ranska

Huhtis Ranskassa - Ranska
Si proche mais si loin - Belgia

Venla in der Schweiz - Sveitsi
Ines Sveitsi - Sveitsi

Tie Islantiin - Islanti

Tutkimusmatkalla Japanissa - Japani

Vuosivaihto Japanissa - Japani

Irreplaceable - Meksiko

Viivi travels - Meksiko
Long way home - Chile
Mi año en Argentina - Argentiina

Alegrías y sueños - Uruguay

Lentotiedot

Tarkennetut lentotiedot mä sain tässä vähän aikaa sitten ja päätin tulla hehkuttamaan niitä myös tänne. Ensimmäinen lento Tukholman kautta lähtee siis aamulla 13. elokuuta, josta me lennetään yhdessä ruotsalaisten kanssa New Yorkiin. Mä en oo ikinä aikaisemmin lentänyt välilaskun kautta tai ees käynyt Euroopan ulkopuolella, joten oon helpottunut, että kaikilla mun lennoilla on aina mukana muutamia muitakin samalle suunnalle tulevia vaihtareita. Vaihtoaikaakin Tukholmassa on melkein kaksi tuntia.

New Yorkiin olis tarkoitus saapua paikallista aikaa iltapäivällä, jolloin aikaero varmasti painaa ja paljon. Siihen mennessä me ollaan matkustettu lentokoneella luultavasti jo 12 tuntia, vaikka kello tulee olemaan vasta kolme, kun me saavutaan perille. Lentokenttä ja hotelli sijaitsee New Jerseyn puolella, jossa me vietetään neljä yötä ja yritetään sopeutua vähän kieleen ja kulttuuriin ennen isäntäperheisiin lähtöä, joka tapahtuu 17. päivä. Mulle buukattu lento Texasiin lähtee onneksi vasta puolen päivän aikaan, joten jaksan olla sitten pirteempi sinne saavuttua. 48 päivää jäljellä!

HELSINKI - TUKHOLMA

TUKHOLMA - NEW YORK

NEW YORK - AUSTIN

Viisumihaastattelu

Viisumihaastattelu oli mulla muutama päivä sitten Yhdysvaltain suurlähetystössä ja ehdin nyt vihdoinkin tulla kertomaan siitä. Mun perjantai alkoi sillä, että me tavattiin muiden vaihtareiden kanssa aamulla konsulaatin edessä, josta jatkettiin pienissä ryhmissä yksitellen turvatarkastuksen läpi odotustilaan. Siellä meitä kutsuttiin vuoronumeroilla luukuille, joissa piti antaa papereita, sormenjäljet ja lopuksi lyhyt englanninkielinen haastattelu. Mua haastatellut nainen kysyi vaan, että miksi mä haluan Yhdysvaltoihin ja minne päin oon menossa. Eli aika läpihuutojuttu mun mielestä. Kokonaisuudessaan aikaa tähän kaikkeen meni ehkä puoli tuntia, josta itse tekemistä oli yhteensä 5 minuuttia. Me käytiin parin vaihtarin kanssa lopuksi vielä nopeesti keskustassa, jonka jälkeen lähdin kodin kautta iltavuoroon. Nimenomaan perjantai ja lauantai oli mun kohdalta tositosi kiireisiä päiviä, koska juhannus lähestyy ja asiakkaita riitti monta tuntia ihan jonoiks asti. 

Viisumihaastatteluun liittyen meiän piti tehdä hakemus netissä, jonka mä sain toukokuussa koeviikon keskelle. Mua se kiinnosti tottakai paljon enemmän kuin kokeisiin lukeminen, niin aloin täyttelemään sitä jo heti ekoina päivinä. Exploriukselta tuli tosi hyvät ohjeet hakemuksen tekemiseen, joten sain sen niiden avulla suht nopeesti ja helposti valmiiksi. Oman aikansa vei valokuvan hankkiminen, mutta mä sain onneksi samalla reissulla muitakin asioita hoidettua. Hakemuksessa vaadittiin tosi pikkutarkkaa tietoa esim. entiset kesätyökokemukset, numerosarjoja ja varmaan kymmeniä eri yhteystietoja sisältäen kaksi suvun ulkopuolista todistajaa, jotka voi todistaa tiedot oikeiksi. Vähän kuumotti sen lähettämisen jälkeen, että osasinkohan laittaa kaiken oikein ja host momin kanssa ihmeteltiin myös sitä, että kuinka vaikeeta USA:han on oikeesti päästä. Nyt oon kuitenkin tietääkseni hoitanut kaikki viralliset asiat vaihtoon liittyen ja noin viikon päästä pitäis viisumin tulla postissa.

Matkakuumetta

Kaikilla on jonkinlainen pieni asia, josta haluaa ja pystyy puhumaan loputtomiin kyllästymättä. Mulle matkustaminen on ollut aina sellanen tietynlainen energianlähde, jonka kautta mä oon pystynyt yhdistämään myös toisen mulle rakkaan asian eli valokuvaamisen. Hauskinta tässä on se, etten oikeestaan yhtään edes tiedä, että mistä mun kiinnostus näitä kahta asiaa kohtaan on lähtöisin. Jossain vaiheessa yläastetta taisin huomata, että kaikki mun esseet ja mitkälie esitelmät liittyivät jollain tavalla matkustamiseen eikä se asia oo vielä tähänkään päivään mennessä ehtinyt muuttua, joten voin vaan pahoitella kaikkien mun kanssaeläjien puolesta tätä vuosia jatkunutta avautumista vaihto-oppilasvuodesta ja kaikenlaisesta matkaamisesta ylipäätään.

Kuluneen vuoden aikana mä oon potenut ihan älytöntä matkakuumetta ja heti sijoitustietojen saamisen jälkeen en kauheesti ehtinyt miettiä muuta kuin lähtöä ja sopeutumista isäntäperheeseen. Tuntuu ihan uskomattomalta, että tätä varten on valmistauduttu henkisesti jo monia vuosia lukemalla muita vaihtariblogeja ja oon ainakin siitä yrittänyt pitää huolen, ettei odotukset nousisi liian korkealle. Oon kieltämättä tosi innoissani, mutta tottakai mua myös jännittää se mikä mua on vastassa tulevan vuoden aikana, koska mä joudun lähtemään uuteen paikkaan ilman minkäänlaista tuttua ja turvallista tukiverkostoa. Useilla lukioon tai muuhun opiskelupaikkaan jatkaminen on ollut se edellinen virstanpylväs, jolloin moni asia on muuttunut ja on jouduttu omaksumaan uudet säännöt ja erilaiset rutiinit. Mun kohdalla tää tapahtui viimeksi kolmannella luokalla, josta en kaiken lisäksi edes muista mitään. Samassa koulussa viimeset kahdeksan vuotta pyöriminen ei ehkä pysty auttamaan mua valmistautumaan uusien asioiden ja ihmisten kohtaamiseen niin nopeasti suhteutettuna siihen, miten alusta kaikki tulee kesän jälkeen alottaa. Aina on ollut ympärillä ne samat kasvot, joten ajatus ja erityisesti toteutus kaverisuhteiden uudelleenrakentamisesta vaatii paljon rohkeutta.

Tällä hetkellä tuntuu siltä, että oon varautunut parhaalla mahdollisella tavalla niin huonoihin kuin hyviinkin asioihin, joita tuun mahdollisesti vuoden aikana kohtaamaan. Ne negatiiviset ajatukset oon kuitenkin syystä tai toisesta pyrkinyt sulkemaan pois siihen asti, kunnes siihen on tarvetta reagoida paikan päällä. Oon myös yrittänyt olla ajattelematta sitä, miten asiat tulee mun vuoden aikana täällä Suomessa muuttumaan, koska en pysty niihin pahemmin Amerikasta käsin vaikuttamaan.

Vanhempien toimesta mun matkat on jostain syystä kohdistuneet vähän pienemmille paikoille eikä niinkään pääkaupunkeihin, joissa on muutenkin tullut yövyttyä tosi vähän. Oon tästä tosi kiitollinen, koska oon Suomessa todella kaupunki-ihminen enkä mä viihdy maaseudulla juuri ollenkaan. Jos mä olisinkin aikoinaan saanut valita meidän matkakohteet itse, mä olisin epäilemättä pyrkinyt pysymään omalla mukavuusalueella menemällä suurkaupunkeihin, jolloin en olis myöskään saanut siitä paikallisesta kulttuurista niin paljon irti. Niiden pienten paikkakuntien kautta oon päässyt näkemään maailmaa todella eri kantilta ja ehdottomasti yksi mun lempikohteista onkin ollut Madeira, jossa pääsin näkemään paljon erilaisia asioita erilaisessa ympäristössä.

Tähän mennessä oon ehtinyt käymään monessa eri maassa, mutta en oo ikinä kuitenkaan vieraillut Euroopan ulkopuolella. Värikäs kulttuuri, uudenlaisen ympäristön ja ihmisten näkeminen ja ylipäätään ERILAISUUS on mulle varmaan ne kaikkein mielenkiintoisimmat asiat matkustamisessa. Oon onnekas, että oon päässyt matkustamaan näinkin paljon jo tässä vaiheessa, mutta mä haluan jatkuvasti nähdä maailmaan enemmän ja erityisesti USA Etelä-Amerikan lisäksi on ollut sellainen must-go kohde jo pidemmän aikaa.

Jos multa on jotain vuoden 2014 Englannin kielikurssilta jäänyt mieleen niin se, kun silloiset isäntäperheen vanhemmat kertoi omista matkakokemuksistaan. Muutamia vuosia takaperin he olivat kyllästyneet Englannin harmauteen ja ihmisiin, jolloin pakkasivat tavaransa ja lähtivät etelän lämpöön. Neljän vuoden päästä he palasivat takaisin host-siskon koulunkäynnin takia ja kertoivat oppineensa näkemään Englannin taas eri valossa ja nimenomaan positiivisessa sellaisessa. Just tän takia mä ihailin niiden rentoa elämäntapaa ja oon huomannut, että oon ite ehkä vähän samankaltaisessa tilanteessa. Suomesta tuntuu olevan tällä hetkellä vaikea saada oikein mitään irti ja kaipaan jonkinlaista vaihtelua arkeen ja elinympäristöön. Ehkä vaihtovuosi saa mut taas arvostamaan tätä luontoa ja näkemään talven pimeyden ja kesän kesättömyyden jollain tavalla paremmassa kuvassa. Ehkä se vaatii juuri sen uuden alun maailman toisella puolella nimenomaan eri kulttuurissa.

Kesäloma

Huhhuh nyt on lukion ykkönen ohi!

Mun osalta tää lukuvuosi meni muutamaa pohjanoteerausta lukuun ottamatta hyvin, kun ottaa huomioon, että koulun ohella pyöri paljon muutakin hässäkkää. Oon tutustunut vuoden aikana vanhojen tuttujen lisäksi muihin ihmisiin, joiden kanssa olisi ollut ihana jatkaa vielä lukion loppuun asti yhdessä, mutta toisaalta oon kyllä tosi innoissani ens vuodesta. Nyt kun kevätjuhlat on juhlittu, jäljelle jäi ehkä vähän tyhjä olo, koska tuun palaamaan takaisin samaan kouluun vasta reilun vuoden päästä ja joitain ihmisiä en tuu välttämättä näkemään enää ikinä. Senkin takia syksystä 2017 tulee varmasti mielenkiintoinen, sillä silloin mä aloitan koulun vuotta nuorempien kanssa ja vielä uudella opetussuunnitelmalla, mikä tulee sekoittamaan pakkaa jo ennestään.

 Kesälle mä oon ehtinyt suunnitella jo huomattavasti menoa ja innolla ootan, että näin hyvät säät jatkuu vielä muutaman kuukauden, jotta niiden suunnitelmien toteuttaminen ei jäis vaan ajatuksen tasolle. Koko kevään lisäksi myös viimeviikot on olleet mun osalta tosi hektisiä ja joka päivälle on keksitty jotain tekemistä osittain koeviikon, viisumihakemuksen ja lämpimämpien kelien takia. Yritän ottaa tästä kesästä nyt kaiken irti, jotta voin muistella niitä hyviä hetkiä myöhemmin sitten Amerikan puolella.

Englannin kielimatka 2014

Ajattelin kertoa vähän kokemuksia mun Englannin kielikurssilta parin vuoden takaa. Erityisesti suosittelen jatkamaan lukemista, jos vaihto-oppilasvuosi ei oo ihan vielä ajankohtainen tai on sit muuten vaan kiinnostunut mun matkasta.

Eli päätin tosiaan lähteä kielijärjestö EF:n kautta kahden viikon mittaiselle kielikurssille vuonna 2014. Englantiin siis halusin mennä ja loppupeleissä annoin mun vanhempien päättää kohdekaupungin, koska en tiennyt Englannista tolloin oikeastaan vielä mitään. Lopulta mä päädyin Iso-Britannian etelärannikolla sijaitsevaan Brighton nimiseen kaupunkiin, joka osoittautui aivan ihanaksi paikaksi!

Mun kielikurssin aloitus oli mitä mielenkiintoisin. Mä sairastuin muutama viikko ennen matkan alkua, jonka seurauksena sain tarvittavia lääkkeitä sen hoitoon. No, alle 12 tuntia ennen lähtöä mä menin sitten saamaan allergisen reaktion kyseisestä lääkkeestä, joka johti oksenteluun ja nokkosrokkoon. Tästä kaikesta huolimatta lääkäri antoi lentoluvan, mutta edes viittä minuuttia ennen lentokentälle lähtöä en ollut aivan varma olinko lähtökunnossa. Mitä pienestä, vointi koheni iltaan mennessä, vaikka mä jouduinkin peittelemään järkyttävää ihottumaa hupparilla muutaman päivän ajan. Way to go Lotta!

Kielikurssille voi lähteä joko yksin, kaverin kanssa tai vähän isommalla porukalla. Syy miksi mä lähdin Englantiin oli lähinnä se, että mun vanhemmat halusivat nähdä miten pärjään pienen ajan ulkomailla ennen itse vaihtovuotta. Isä kannatti matkalle lähtemistä yksin, jotta mahdollisimman vähän suomea tulisi puhuttua. Mun mielestä tää oli ihan hyvä idea ja uskoinkin, että uusiin ihmisiin tutustuminen olis näin myös helpompaa. Todellisuudessa englannin puhuminen jäi ehkä vähän vähemmälle mitä olisin toivonut, mutta se johtui lähinnä meidän hyvin suomalaisvaltaisesta ryhmästä.

EF tarjoaa monia erilaisia kielikursseja, joista voi esim. valita haluamansa majoitustyypin. Mä päädyin perinteiseen host perheeseen, koska uskoin, että saisin siitä eniten irti kieltä ja kulttuuria ajatellen. Mun isäntäperheeseen kuului mum, dad ja 10-vuotias tyttö, joiden lisäksi jaoin vierashuoneen toisen suomalaisen kielikurssilaisen kanssa. Tää perhe oli muuttanut ulkomaille muutamia vuosia sitten osaamatta paikallista kieltä, joka auttoi niitä myös ymmärtämään meidän tilannetta paremmin. He olivat tosi ihania ja vieraanvaraisia meitä kohtaan ja voin vaan suositella perhemajoitusta kaikille sitä harkitseville! Iltoina, jolloin ei ollut järjestettyä ohjelmaa, me mm. katsottiin leffaa tai lähdettiin perheen kanssa ulos. Tykkäsin tästä paljon, koska me päästiin tutustumaan heidän ystäviin sekä näkemään eri ulottuvuuksia Brightonista.

Brighton on vähän erilainen kaupunki muuhun Englantiin nähden, mutta musta oli vaan todella kiva nähdä erilaisia puolia maasta. Monesti tuli pieniä katuja kävellessä sellainen tunne, että on ehkäpä jossain pikkukylässä Italiassa tai Ranskassa. Brittiläisten ruokailutottumukset on myös jokseenkin erilaisia, mihin Suomessa on totuttu. Meidän isäntäperheessä syötiin aamupala ja päivällinen eli ei iltapalaa ollenkaan. Mukaan host mum pakkasi aina packed lunchin, joka sisälsi pientä naposteltavaa, kuten leivän, mehun, pienen sipsipussin ja hedelmän.

”It always rains in England” -väite tuli ainakin mun osalta todistettua vääräksi. Sateenvarjon mä muistin varata mukaan, mutta sille ei ollut koko kahden viikon aikana käyttöä kertaakaan. Muistan, että yhtenä iltana satoi, mutta sekin aika kului bussissa istuen. Hyvällä tuurilla tuli ajankohta valittua, koska jossain päin Suomea oli kuulemma satanut lunta juhannuksena! Meillä Brightonissa aurinko paistoi useena päivänä ja asteita oli sellaiset reilu +20°c.

Koulunkäyntiä unohtamatta meillä oli oppitunteja kolme tuntia päivässä, joko aamulla tai iltapäivällä ja opetusryhmät oli jaettu jo aikaisemmin tehdyn kielikokeen perusteella. Meidän ryhmä oli aika tasokas, koska jonain päivänä me saatettiin puhua markkinoinnista ja toisena analysoida taideteoksia. Koulua on kuitenkin turha miettiä sen enempää, koska jokaiselle löytyy itselleen sopiva taso! Päivään sisältyi aina myös kolmen tunnin mittainen aktiviteetti, joka saattoi olla käynti jossain kuuluisassa paikallisessa paikassa (Brightonissa esim. Sealife Centre, Brighton Pier tai Royal Pavilion). Illalla me sitten joko vietettiin aikaa isäntäperheen kanssa, käytiin mm. laserzonessa, discoissa, uimassa tai keilaamassa.

Toivottavasti en nyt antanut sellaista kuvaa, ettei omaa aikaa ollut ollenkaan. Muistuttaisin vielä, että tän kaiken lisäksi me ehdittiin myös käydä Lontoossa, Portsmouthissa ja Eastbournessa, joissa meille oli varattu reilusti vapaa-aikaa, jonka jokainen sai käyttää haluamallaan tavalla esimerkiksi isoissa kauppakeskuksissa. Matkan aikana varmasti jokainen ehtii löytämään riittävästi aikaa haluamilleen asioille kaiken järjestetyn ohjelman ohella. Kahden viikon ajan jatkuneen paikasta toiseen juoksemisen jälkeen tuli tosi tyhjä ja haikea fiilis, kun piti palata Suomeen. Ekan päivän lepäämisen jälkeen olisin niin ollut taas valmis palaamaan takaisin Brightoniin. Uskon, että kielimatka sopii kaikille matkustamisesta ja kulttuureista kiinnostuneille. Ja siitä tulee varmasti ikimuistoinen kokemus, jos asenne on kohdillaan!

Lähtövalmennus

Tänään meillä oli tosiaan Exploriuksen järjestämä pakollinen tulevien USA:n vaihtareiden lähtövalmennus Helsingissä, joka alkoi vähän ennen kello 10 aamupalalla ja kesti noin kuusi tuntia. Suurin osa läpikäydyistä asioista oli tullut mulle jo entuudestaan tutuiksi Get Readyissä, mutta oli silti kiva olla kuuntelemassa vielä paikan päällä. Päivän aikana meille tiivistettiin hyvin kolmen aikaisemman valmennustilaisuuden asiat, joiden lisäksi puhuttiin vakuutuksesta, viisumista ja lennoista. Myös Soft Landing Campin ohjelma ja hotellitiedot selkenivät suurin piirtein, mikä sai mut oottamaan lähtöä tosi paljon!

Viime aikoina vaihdosta on tullut paljon konkreettisempi asia, koska oon saanut paljon uutta infoa ja hostitkin ehti jo käydä rekisteröimässä mut kouluun ja valita aineita tulevalle lukuvuodelle. Aluevalvoja on julkaissut listan samalle suunnalle tulevista vaihtareista, käsikirjan isäntäperheen ja vaihto-oppilaiden luettavaksi ensimmäisinä viikkoina ja muistuttelee silloin tällöin matkustusluvilla. Kaikesta tästä huolimatta mä en vielä kuitenkaan pysty sisäistämään sitä, että oon ylipäätään lähdössä yhtään minnekään, mutta eiköhän sekin vaihe tuu eteen viimeistään kesällä. Nyt yritän vielä tsemppaa itteni viimesiä koulupäiviä ja koeviikkoa varten.

Miksi USA?

100 päivää jäljellä lähtöön! Tää on suoraan sanottuna aika turha postaus, mutta mulla on kuitenkin yksi tärkeä asia, jonka haluan nostaa pinnalle tän myötä. Oon nimittäin useita kertoja päässyt selittämään miksi valitsin kohteekseni Yhdysvallat, kun mahdollisuutena olisi lähteä myös jonnekin ”vähemmän suosittuun maahan”. Senpä takia on paljon asioita vaihtoon liittyen, joita mä haluaisin selittää ja avata omalta kannaltani ja toivon tän olevan ratkaisu siihen. Seuraavat listatut aiheet ovat siis ympäripyöreästi asioita, joita odotan innolla ja syitä miksi haluan kokea vaihtovuoden juurikin USA:ssa.

Kielitaito

Kielet on nyt yläasteelta lähtien olleet mun vahvimmat kouluaineet. Mä oon jo pitkään ehtinyt unelmoida sujuvasta englannin kielen taidosta ja ajattelin sitten, että se olis myös kansainvälisesti tarpeellinen kieli oppia kunnolla. Suurimpana tavoitteena vaihtovuoden aikana mulla olisikin oppia kommunikoimaan ongelmitta englantia puhuvien kanssa ja saada rohkeutta käyttää sitä kaikenlaisissa tilanteissa. En menis sanomaan, että mä kielitaidottomana matkalle lähden, mutta parantamisen varaa on ja hieman ehkä jännittää koulunkäynnin puolesta. Kirjoittaminen sujuu paremmin kuin puhuminen ja perussanasto on hallinnassa, mutta silti mä jaksan haaveilla amerikkalaisen aksentin omaamisesta. Tää on vähän off topic, mutta voisin jossain vaiheessa tehdä postauksen mun Englannin kielikurssilta, jos sille riittää kiinnostusta?

High school

Oon aina tiennyt, ettei koulun osalta kannata odottaa mitään High School Musicalin jatko-osaa. En oo ikinä pitänyt sitä mitenkään erityisen poikkeavana, joten meen ihan vaan mielenkiinnolla katsomaan, mitä paikan päällä odottaa. Ehkä ensimmäisenä amerikkalaisesta koulusta tulee mieleen urheilujoukkueet, roskaruoka ja yhteishenki ja roskaruokaa lukuun ottamatta ne onkin asioita, joita mä odotan innolla kokevani. Se vielä mainittakoon, että tuun näillä näkymin olemaan koulussa junior. Iän puolesta olisin siis senior, mutta koulun käytäntöihin kuuluu, ettei vaihtarit ole koulun vanhimpia loppukokeiden takia. Samoja tunteja pystyn ottamaan, mutta muutoin edustan nuorempia. High school on näin suoraan sanottuna mun suurin odotuksen ja jännityksen kohde koko vuoteen liittyen, koska mä en yhtään tiiä mitä tulee tapahtumaan, ja tuleehan se kuitenkin olemaan valtava osa mun elämää siellä.

Kulttuuri

Tietysti mä odotan paljon sitä, että pääsen tutustumaan amerikkalaiseen kulttuuriin: överiksi vedetyt koristelut juhlapyhinä, ruoka, urheilu ja ylipäätään se, että kaikesta tehdään suurempaa ja siihen panostetaan kunnolla. Jos mä nyt miettisin pelkän kulttuurin kannalta mun maavalintaa uudestaan, mä olisin ehdottomasti päätynyt jonnekin päin Etelä-Amerikkaa. Siellä värikäs ja Suomeen verrattuna tosi erilainen kulttuuri olis nostettu ihan eri tasolle ja olis kieltämättä ollut mielenkiintoista olla hetkellisesti osa sitä. Pitkällä tähtäimellä mä en kuitenkaan usko, että mikään niistä maista olisi ollut mulle henkilökohtaisesti se oikea vaihtoehto koko vuodeksi. Rakastan espanjan kieltä ja toivon oppivani kommunikoimaan sillä äidinkielenään puhuvien kanssa jonain päivänä, mutta myös amerikkalainen kulttuuri ja itse maa kiinnostaa mua paljon. Oon aina halunnut matkustaa Etelä-Amerikkaan ja sen varmasti tuunkin tekemään tulevaisuudessa, mutta muita Yhdysvaltojen puolelle kallistuvia tekijöitä oli paljon.

 

Harrastukset

Tarkoituksena mulla olisi sitten aloittaa paikan päällä jokin uus harrastus, jonka kautta pääsis helpommin tutustumaan uusiin ihmisiin ja saamaan kavereita. Koen tän ehkäpä helpoimmaksi tavaksi, koska 2600 oppilaan koulu kuulostaa vaikealta tutustua ihmisiin kunnolla. Haluun myös jonkun lajin myötä saada samalla rutiinia mun arkeen ja sivutuotteena päästä eroon vaihtarikiloista. Tällä hetkellä oon miettinyt cross countryn, futiksen tai lentopallon aloittamista ja kaikissa harrastuksissa mä aloittaisinkin ihan nollasta huonon pelitaidon ja ei-huippuhyvän-kunnon takia. Texasin ilmasto sai mut vielä miettimään asioita uudelleen, koska musta se 40 asteen lämpö kuulostaa juoksemiselle sietämättömältä. Host mom on ollut yhteydessä koulun urheilujoukkueiden vastaavaan valmentajaan, joka suositteli mulle tenniksen tai golfin aloittamista, mutta sanoi, että voin harrastaa mitä tahansa mikä vaikuttaa mielenkiintoiselta. Eli nyt mun suunnitelmat on ihan auki ja oon täysin avoin kaikille mahdollisille lajeille. Saa nähdä mitä mä päädyn loppujen lopuksi tekemään!

Ihmiset

Oon yrittänyt monia vuosia hokea, ettei sijoituspaikka ole niinkään tärkeä vaan se, että minkälaisia ihmisiä pääsee tapaamaan vuoden aikana. Lopulta mä olin pystynyt painamaan sen niin syvälle alitajuntaan, että odotukset osavaltiotasijoitusta kohtaan oli laskeneet huimasti, mikä on totta kai hyvä asia. En tiiä onko tää vaan liioiteltu stereotypia, mutta yleisesti ottaen amerikkalaiset on paljon avoimempia ja sosiaalisempia kuin monet suomalaiset. Mulle itselleni ainakin muodostui tosi positiivinen kuva, kun pari ystävällistä jenkkinaista tuli muutama vuos sitten puhumaan junassa. Toivon, että saan mun vuoden aikana mahdollisuuden tutustua moniin samankaltaisiin ihmisiin ja pystyn luomaan elinikäisiä kaverisuhteita ympäri maailmaa. Uskon, että tän perinteisen amerikkalaisen keskustelukulttuurin myötä myös musta tulisi entistä ulospäin suuntautuneempi.

Monet kyseisistä listatuista asioista pätee tottakai muihinkin maihin! Kuitenkin näin lyhyesti tiivistettynä mä valitsin kohteeksi Yhdysvallat, koska oon aina haaveillut sinne matkustamisesta. Mua kiehtoo erityisesti jenkkikulttuuri ja haluun tietää, että minkälaista se meno todellisuudessa on. USA vaikutti hyvällä tavalla tutulta ja turvalliselta vaihtoehdolta, koska siinä on jotain samaa, mutta myös paljon erilaisia puolia Suomeen verrattuna. Tietenkin kielen oppimisella oli iso osa sen valitsemisessa, mutta missään vaiheessa mun mielessä ei käynyt ajatus, että sinne pitäisi päästä siksi, että muutkin menevät.

Hyvää kevään jatkoa ja kärsivällistä perhetietojen odotusta tuleville vaihtareille!