My weekend

Tää viikonloppu on ollut nyt ekaa kertaa vähän rauhallisempi menojen suhteen ja oon saanu vihdoinkin melkein kolmen kuukauden jälkeen aikaa hengähtää.

Perjantaina koulun jälkeen menin Kinleyn päiväkotiin syysfestivaaleille, jossa järjestettiin kaikenlaista Halloween-tapahtumaa ja nähtiin siellä myös Julian kanssa. Sama juttu lauantaina, jollon suunnattiin vähän isompaan paikallisorganisaation järjestämään tapahtumaan. Aikaa vierähti helposti se 5 tuntia, mikä me käytettiin laitteissa kiertelemiseen. Kivointa oli päästä kokeilemaan sellasta benjitrampoliinihyppimistä! Illalla poikettiin vielä Freddie'sin kautta hakemassa jätskiä.

Ihmeellistä kyllä, mutta tänään en oo tehnyt sen kummempia kun käyny syömässä isäntäperheen kanssa italialaisessa ravintolassa. Poikettiin myös muutamaan Halloween -kauppaan, kattomaan asuja ja muuten me ollaankin kaikin puolin valmiita huomisen juhlan viettoon!

Homecoming

Tällä viikolla meillä oli koulussa homecoming -viikko, jonka aiheena oli Under the Texas Stars ja myös jokaiselle päivälle oli oma pukeutumisteemansa:

1. Rodeo/Western Day
2. Texas Spirit Day
3. Texas Sports Teams
4. Keep School Weird
5. Homecoming/School Spirit

Odotin meidän koululta vähän suurempaa panostusta tähän viikkoon, mutta siitä huolimatta tuskin kukaan pukeutu yhenkään päivän mukaisesti ja itekkin laitoin joka päivälle vaan jonkinlaisen teemaa muistuttavan t-paidan. Koulun hengen nostamiseks viikkoon kuulu myös homecoming -paraati, jalkapallopeli ja tanssit.

Meidän soccer lava!

Homecoming -paraatissa kaikki koulun urheilujoukkueet ja kerhot koristelee oman auton lavan ja ajaa kulkueessa ympäri koulua. Meidän tapauksessa koko kylä tuli kattomaan tätä tapahtumaa ja keräämään karkkia, jota paraatin jäsenet heitti. Meidän cross country -joukkue heräs tähän koristeluun liian myöhään, jonka takia me jättäydyttiin kulkueesta kokonaan pois. Jalkapallojoukkueen valmentaja kutsu mut kuitenkin mukaan heidän "veneeseen", koska näillä näkymin alan pelaamaan sitä kunhan vaan kausi alkaa. Mulla oli superhauskaa koko illan ajan ja oon niin ilonen, että pääsin kaikesta huolimatta osallistumaan tähän paraatiin ihan mahtavassa seurassa!

Mun isäntäperheen saalis paraatista. Kyllä nyt karkkia riittää ja Halloweenkään ei oo vielä ohi.

"Mum" on iso osa teksasilaista homecoming -perinnettä ja monesti muussa osassa Amerikkaa tää on ihan tuntematon käsite. Mum on siis sellanen iso ruusuke, joka koristellaan koulun värien mukasesti esim. roikkuvalla irtokrääsällä, kelloilla ja pehmoleluilla. Jos homecomingiin on deitti, niin yleensä poika tekee tytölle mumin ja tytöt pojalle garterin eli vähän sellasen pienemmän version mumista, mikä laitetaan käsivarteen. Tarkotuksena on kantaa mumia mukana perjantaina koulussa sekä itse illan futispelissä, mutta multa se jäi kokonaan tekemättä, koska en ollu kyseisenä päivänä ollenkaan koulussa cross country -kisojen takia.

Lauantaina mä menin Julian luokse laittautumaan homecoming tansseja varten ja vasta paikan päällä tavattiin loput meidän porukasta. Toi ilta ei nyt ollu mitenkään kauheen ihmeellinen osin siks, että puolet musiikista oli mulle tuntematonta ja kaikki osas vetää jos jonkin näkösiä teksasilaisia rivitansseja, mutta hauskaa oli! Tanssien jälkeen lähettiin vielä IHOPiin syömään, johon puolet koulusta näytti tulleen, koska se oli melkeinpä ainoo avoinna oleva ruokapaikka. Saatiin sitten päivän päätteeks kyyti Julialle, jonne jäin yöks.

Cross country meet

Pääsin vihdoinkin juoksemaan mun ensimmäiseen cross country - kisaan perjantaina! Ootin tota päivää niin innolla kun kauhulla, koska tätä varten oltiin treenattu pitkään, mutta toisaalta en yhtään osannu odottaa etukäteen, että miten mun käy.

Perjantaiaamu alkoi kello 5, koska bussi lähti koululta kuudelta. Puin meidän uniformun päälle, jonka lisäks pakkasin monta kerrosta vaatteita mukaan, koska aamulle odotettiin vaan 10 astetta ja niinhän me jäädyttiinkin sitten 30 asteen helteiden jälkeen koko joukkueen voimin kisapaikalle. Kyseessä oli district meet eli aluekilpailut, johon oli tähdätty tärkeimpinä kisoina koko kauden ajan, vaikka mun osalta rasitusvamma rajoittikin harjoittelua aika merkittävästi. Sen takia tää jäikin mun ensimmäiseks ja viimiseks suoritukseksi, mutta oli sekin kokemus, jonka voisin ihan hyvin kokea uudestaan! Koulun cheerleading -joukkue oli meitä vastassa kannustamassa aamulla ennen bussin lähtöä ja kisoihin tuli myös muita oppilaita ja opettajia ottamaan kuvia ja muuten vaan tsemppaamaan kisoihin ennen koulun alkua. Tätä se school spirit on parhaimmillaan!

Kisarata koostui niin ylämäistä, alamäistä kuin myös tasaisesta maastosta ja juokseminen sujui mun osalta kohtuullisesti. Jännitin mun jalkojen kestävyyden puolesta, mut onneks kaikki käänty parhain päin ja pystyin juoksemaan koko 5 kilometrin matkan ongelmitta. Loppupäivästä suunnattiin joukkueen kanssa ravintolaan syömään, josta jatkettiin takasin koululle vaikkei enää ehittykään tunneille.

Pumpkin patch

Noniin, tällä kertaa mä kirjotan tätä postausta sillä välin, kun muut tekee collegeen valmistavaa PSAT-koetta, johon mun ei juurikaan sen takia tarvii ottaa osaa. Tarkotuksena olis sitten istua koulun kirjastossa sellaset neljä tuntia tehden mitä ikinä haluaa.

Halloween on iso juttu täällä ja siks me vietettiin koko viime lauantai tollasella kurpitsaniityllä. Noilla markkinoilla oli vaikka mitä ohjelmaa heinäajelusta kukkien keräämiseen ja vuohien ruokkimiseen. Myös omat kurpitsat tuli poimittua myöhempää kaivertamista varten ja maissilabyrinteissä juostiin pienempien host sisarusten perässä 33 asteen auringonpaahteessa useita tunteja. Tällä viikolla me vietetään koulussa homecoming-viikkoa, jonka jälkeen mä pystynkin sit jo keskittymään Halloweeniin ja Thanksgivingiin, mitkä on vaikuttanut täällä päin molemmat tosi tärkeiltä päiviltä ja suunnittelut on alotettu ties kuinka kauan sitten.

Ohjelmaa riittää tälle viikolle tosi paljon, jonka takia kiirettä on pitänyt eikä se näytä loppuvan vielä viikonlopukskaan. Yritän kirjotella taas uudestaan, kun aikaa löytyy.

Differences

Tässä muutamia Suomen ja USA:n välisiä eroja, joita oon huomannu ihan ekoista päivistä lähtien. Teen varmaan toisen osan vielä myöhemmin, koska esimerkkejä riittää.

- Kortilla maksaminen: Kauppojen maksutilanteessa pankkikortti ojennetaan myyjälle, joka hoitaa maksamisen sun puolesta. PIN-koodia ei kysytä, mikä on mun mielestä ehkä älyttömin idea ikinä, koska jos kortti varastetaan niin rahat katoaa tililtä heti.

- Katuvalot: Tässä naapurustossa missä asun, ei oo yhtiäkään katuvaloja ja oon myös huomannu, ettei niitä näy moottoriteillä tai yleisesti ottaen kauheesti missään. Kaikki pimenee heti kun vähänkin hämärtyy ja ite en ainakaan uskalla liikkua ulkona metriäkään, vaikkei se näytä paikallisia pahemmin liikuttavan.

- Autokolarit: Tässä lähinnä se suurin syy, miks en uskalla kävellä ulkona pimeällä. Voin nähdä päivittäin ihan hyvin ainakin kaks autokolaria, mikä on täysin normaalia ja eroaa mun mielestä aika paljonkin Suomesta. Täällä päin on tapana laittaa risti tien varteen muistoksi autokolarin uhrille ja sanonpahan vaan, että niitä tulee aina silloin tällöin bongailtua.

Kaikki on vähän isompaa alkaen moottoriteistä juomien kokoon. Perus tollanen litran limu.

- Lava-autot: Texasissa niitä näkyy kaikkialla. Mun mielestä on jotenkin hauska nähä 16 -vuotiaita ajamassa lava-autolla kouluun.

- Sanonnat: Oh my God oli ehkä yleisin lausahdus, joka lipsahti multa Suomessa. Mun isäntäperheen keskuudessa se on kuitenkin lähempänä kirosanaa, mikä yllätti mut täysin! En ollut ikinä kuullu siitä, että sen vois tulkita kirosanana, enkä mä vielä parin kuukaudenkaan jälkeen ymmärrä miks asia on näin, mutta oon yrittänyt parhaan mukaan vältellä sen käyttämistä. Myös bless youn yleinen käyttö on ihmetyttänyt mua tosi paljon. Olin kerran enkun tunnilla, jossa mun takana istu yks tyttö, joka oli flunssassa. Mä en pysyny enää laskuissa mukana kuinka monta kertaa se aivasti ton tunnin aikana, oli varmaan lähempänä 50 kertaa, mutta enemmän huvitti se, miten jokaikisen kerran jälkeen koko luokka toisti ihan pokkana perässä "bless you". Vähän ajan jälkeen toi alko kuulostamaan ihan naurettavalta, mutta kai sillä on joku syvempikin merkitys.

- Vessat: Vessojen kopin raot on yks asia, mitä ei voi olla huomaamatta. Tää kohta on pätenyt ihan jokaiseen julkiseen vessaan missä oon ollut koulusta lentokenttään lähtien. Vessojen koppien ovissa on siis kirjaimellisesti varmaan 5 sentin raot ja en vaan pysty käsittämään, mikä sen idea on ja kuka siitä hyötyy.

- Juomat: Jokaisessa ruokapaikassa on juoman refill eli uudelleentäyttö. Voit siis käydä täyttämässä sun lasin niin monta kertaa ilmaiseksi kun haluut, joten en tiiä miks ostaisit suuremman mukin, jos saat juoda halvemmalla saman verran. Punaiset kupit on varmasti myös monelle tuttu juttu amerikkalaisista leffoista. Niitä kuitenkin käytetään, koska ne on ehkä halvimmat kertakäyttömukit mitä täältä löytyy - siinä missä Suomessa niistä kustannetaan ainakin kymmenkertainen hinta.

- Työt: Jokainen mun ikäinen nuori käy töissä koulun ohella ja on normaalia, että sulla on monta työtä. Kaupoissa siis näkyy todella paljon alaikäisiä työntekijöitä. Täältä löytyy myös mitä oudoimpia ammatteja. Yks ensimmäisiä asioita mitä huomasin tänne tultuani oli se, että jonkun lentokenttätyöntekijän työnkuvaan oikeesti kuului katsoa, että kaikki astuu liukuportailla kunnolla sille portaalle eikä vahingossa kahden portaan välissä olevaan rakoon. Näytti olevan jotain huippuloogista tapaturman ennaltaehkäisemistä.

Matikan tunnilla yks poika halus ottaa kuvan mun puhelimen lukitusnäytöstä, koska sen mielestä oli niin siistiä nähdä se suomeksi?

- Kaupat: Amerikassa moni paikka on suunniteltu sillä kaavalla, että asutuskeskitykset on yhessä paikkaa ja ns. kylän keskusta toisessa. Meillä Suomessa se menee perjaatteessa sillee, että asuintalot rakennetaan palveluiden ympärille niin, että niihin pääsee helposti ja nopeesti. Täällä siis kaupat on tooosi kaukana naapurustoista, ihan vaan esimerkiks meillä 10km etäisyydellä ja en ikinä tulis pääsemään sinne ilman autoa. Mua turhauttaa tää useesti, koska välillä haluis vaan käydä nopeesti ostaa vaikka eväitä kouluun, mutta oot siinäkin riippuvainen kuskista. Muutenkin kyytien suunnittelu tuntuu usein monimutkaisimmalta asialta, mitä oon ikinä joutunu tekemään.

- Ostoskassit: Kauppojen muovipussit on niin pieniä, että on ihan normaalia tulla takasin 20 kassin kanssa. Kassat myös pakkaa ostokset sua varten (joissain kaupoissa saattaa olla ihan erikseen työntekijöitä palkattuna sitä varten), joten ostotilanne kestää tosi kauan, jos se sama myyjä tekee kaiken tän.

- Koulutarvikkeet: Ensimmäisellä kouluviikolla opettajat pyys meitä tuomaan luokkahuoneeseen seuraavalle tunnille paperilautasia, nenäliinoja, teippiä, tusseja ja ties mitä. Luulin ihan tosissani, että tää oli vitsi, mutta löysin itteni muutaman päivän päästä kaupasta ostamasta niitä. Joillain kursseilla nää ei oo pakollisia asioita tuotavaks, mutta voit kuitenkin saada lisäpisteitä eli nostaa arvosanaa jos ostat niitä luokkaan.

- Arviointikriteerit: Tää kohta liittyy osittain myös edelliseen, koska en kerta kaikkiaan ymmärrä, että pystyt tavallaan lahjomalla parantamaan sun koulumenestystä. Mun edellisellä espanjan kurssilla, josta mut vaihdettiin lukkarimuutosten takia pois, oli käytössä ehkä oudoin yhdistelmä ikinä. Meille jaettiin kolme "bathroom passia" joiden piti kestää aina elokuusta joululomaan asti. Tää toimi sillä tavalla, että jos koit tarpeelliseks käydä vessassa kesken tunnin, luovutit yhden passeista opettajalle, mikä toimi sun lupalappuna. Vuoden lopuks pystyit saada lisäpisteitä sun jäljellä olevista passeista, eli yksinkertaisuudessaan, jos et käyny puolen vuoden aikana kertaakaan vessassa espanjan tunnin aikana, sait lisäpisteitä, mikä parhaimmassa tapauksessa saatto nostaa sun arvosanaa. Miettikääpäs sitä XD Mutta muuten... Suurimmassa osassa Amerikkaa käytetään siis A-F -arviointiasteikkoa, jossa A on paras ja F hylätty. Kaikki tehtävät, testit ym. arvioidaan prosenttiasteikolla 60-100 ja sen mukaan saadaan sitä vastaava kirjain: 0-60 on F, 60-70 on D, 70-80 on C, 80-90 on B ja 90-100 on A.

Oikeella esimerkkiä vanhasta englannin kielestä. Ihan hepreaa mulle.

- Kokeet: Mulla riittää tätä juttua koulusta, koska siellä mä nyt suunnilleen asunkin päivästä toiseen tai siltä ainakin tuntuu. Testejä on KOKO AIKA, kirjaimellisesti ihan koko aika ja ykskin tunti olis poikkeus jos ei testattais jotain. Jos tää amerikkalainen koulusysteemi on vaikuttanut muhun millään tavalla näiden parin kuukauden aikana, niin ainakin sillä, että teen nykyään kaiken viimetipassa. Yksinkertasesti syynä on se, että meillä on aina joku testi meneillään, joten oon kokenut parhaimmaks tavaks lukea niihin vasta edellisellä tunnilla.

San Antonio

Viime viikonloppuna me päätettiin suunnata mun aluevalvojan ja 7 muun vaihtarin kanssa kohti San Antoniota. Meitä oli neljä Italiasta, kaks Brasiliasta, yks Ruotsista ja minä Suomesta. Seura oli tosi mukavaa ja ajomatkaa vähän alta 2 tuntia per suunta, mikä sopi hyvin tollaselle päiväretkelle!

Tällä hetkellä mä vietän vapaapäivää koulusta ampumisuhkauksen takia. Maanantaina oli myös vapaapäivä Kolumbuksen päivän takia, joten oon ollu yllättävän tuottelias ja saanu kirjotettua muutamia blogitekstejä sinä aikana.

The Alamo on yks Texasin merkittävimmistä muistomerkeistä ja siellä vierailee päivittäin kymmeniä tuhansia ihmisiä. Tällä alueella Meksiko ja Texas otti yhteen melkein 200 vuotta sitten ja lopputuloksena Meksiko voitti. Toi kuvassa näkyvä rakennus on tehty kunnioittamaan Texasin puolesta taistelleita.

Ehdottomasti mun lempiasia tällä koko matkalla oli päästä venekierrokselle! San Antonion riverwalk näyttää tosi upeelta ja varmasti vielä paremmalta kiitospäivän jälkeen, kun kaikki ne tuhannet valot laitetaan päälle!

Kun me saavuttiin perille, me käytiin heti ensimmäisenä syömässä lounasta meksikolaisessa ravintolassa, josta mä tilasin quesadilloja. Ruoka oli ihan älyttömän hyvää ja siltä osin oonkin tosi tyytyväinen mun Texasin sijoituksesta, koska tykkään meksikolaisesta ruoasta ja sitä täältä löytyy vaikka kuinka ihan koulusta lähtien.

Jäätiin porukalla vielä päivän päätteeks meidän aluevalvojalle yöks, josta meidän isäntäperheet tuli sitten hakemaan meidät seuraavaana aamuna. Sitä ennen syötiin kuitenkin amerikkalaista aamupalaa eli pekonia ja pannareita siirapin kanssa!

Tää reissu oli tosi onnistunu ja nautin jokaisesta hetkestä. San Antoniosta tulikin yks mun lempikaupungeista, jossa voisin ihan hyvin vielä joskus kävästä.