American high school

Lupasin aikasemmin uudenlaista postausta high schoolista, joten niinpä kerron vähän mun kokemuksesta ja liitän kuvia meidän koulusta. Näissä kuvissa se näyttää jotenkin tosi paljon pienemmältä, mutta sanonpahan vaan, että rakennuksia löytyy neljä ja kävelemistä kertyy tosi paljon päivän aikana. Urheilurakennuksessa on kolme palloilusalia, lihasten huoltohuone ja kolme kuntosalia, joista jokainen on isompi kun ykskään sali, minkä oon nähny Suomessa.

Yllättävintä oli se, ettei meillä oo yhen yhtäkään koulukirjaa käytössä ja siks kaikki opiskelu tapahtuu tuntityöskentelyn ja muistiinpanojen perusteella, mikä on samaa aikaa niin hyvä kuin huono juttu. Tunneilla pitää olla hereillä, koska tuleviin testeihin ei pysty opiskelemaan muilla tavoin, mutta englantia ei-äidinkielenään puhuvalle tää on vähän haasteellista ja energiaa vievää. Toisaalta kokeisiin ei pysty sinänsä antaa mitään erityisen suurta määrää luettavaks. Kansioita vaaditaan jokaiselle aineelle ja esimerkiksi mun espanjan opettaja kertoo missä järjestyksessä niiden satojen monisteiden pitää tasan tarkkaan olla. Kansio/vihkotyöskentelyä tarkistetaan aika ajoin ja se on myös osa arviointikriteeriä.

Koska niitä kirjoja ei tosiaan oo, meidän koulu painottaa tietokoneiden käyttöä tänä vuonna tosi paljon ja opettajat voi myös vaatia niiden tuomista jokaiselle tunnille. Meidän koulu tarjoo kaikille halukkaille tietokoneen koko lukuvuodeks noin 80 dollaria vastaan, mutta mä kannan omaa mukanani kerrankin kun mä sen tänne jaksoin tuodakin. Myös kaikki arvosanat ilmestyy nettiin ja vanhemmat pystyy seurailemaan jokaikisen testin ja jopa kotitehtävien numeroa päivä kerrallaan sieltä.

Meidän koulussa ei varmasti riitä kaikille omaa lokeroa, mutta sellasen varmaan saisi, jos kävis kansliasta pyytämässä rahaa vastaan. Oon myöhästynyt parilta tunnilta jo ihan vaan sen takia, että en oo ehtinyt kävelemään seuraavaan luokkaan meidän kuuden minuutin välitunnilla tarpeeks nopeesti, joten en pystyis ees kuvittelemaan elämää kaapin omistajana.

Mä sanoisin, että ainakin meidän koulussa opiskelu on suhteellisen helppoa ja olis ihan naurettavan helppoa jos kaikki oliskin vielä suomeks. Siihen on toki paljon vaikuttavia sivutekijöitä, koska mä en ehkä ota koulunkäyntiä niin vakavasti täällä ja yritän keskittyä enemmän kaverisuhteiden rakentamiseen. Täällä hommia pitää tosin tehä ihan älyttömästi, koska myös kotitehtävistä saa arvosanan, mutta mä sanoisin, että ne tehtävät vaatii enemmän aikaa kun päänvaivaa. Aika hyvin pysyy perässä, kunhan vaan palauttaa pyydetyt työt nimenomaan ajallaan. Mulle kemia, englanti/äidinkieli ja Amerikan historia on tällä hetkellä vaikeimpia aineita, vaikkei ne todellakaan mitään ylitsepääsemättömiä oo. Lähinnä vaan se tehtävien määrä aiheuttaa turhautumista, eikä aina riittäis motivaatiota kirjottaa joka tunti 500 sanan esseetä kapitalismin ja sosialismin eroista, kemiallisista reaktioista tai analyysiä 1600-luvun noitavainoista ainakaan kun englanti ei oo se äidinkieli. Mua nauratti yks päivä, kun kemman testi ei mennyt ehkä parhaimmalla tavalla, niin opettaja kysy multa vihjaavasti, että kehen pitäis ottaa yhteyttä jos haluaa puhua mun arvosanoista.

Mun kaikki arvosanat ei ehkä näytä sitä, mitä just aikasemmin sanoin, mutta ainakin meidän koulussa numeroita saa tosi paljon helpommin mitä Suomessa. Suomessa keskitytään enemmän akateemiseen osaamiseen ja siihen, että sä oikeesti opit ne asiat laajasti eikä siihen, että lisäpisteitä saadaan, jos tekee itsestään kertovan kuvakollaasin posterin sijasta nenäliinaboksiin, joka on kuulemma se hienompi vaihtoehto. En tiiä saanko mun pointtia yhtään läpi, mutta täällä opiskelu on enemmän sellasta pinnallista (tehtävien palauttamista ja lisäpisteiden kalastelemista), kun taas Suomessa asioihin oikeesti pitää syventyä, jotta saa kokeen tehtyä tai esseen kirjotettua. Toisaalta tykkään siitä, että näiden opettajien opetustapa on vähän luovempi, niin tunneille saa lisäpotkua ja kuunteleminen on paljon hauskempaa ja kiinnostavampaa. Ainakin oon täällä oppinu kuuntelemaan tunneilla, mikä tuotti mulle vaikeuksia Suomessa.

Loppuun vielä muutama asia, jonka oon huomannut olevan erilaista suomalaiseen kouluun verrattuna. Jokainen oppilas käyttää reppua enkä oo törmännyt vielä yhteenkään, jolla olis ollut käsilaukku. Myöskään niitä reppuja ei laiteta roikkumaan siihen oman tuolin takaosaan vaan aina maahan - yhtäkään poikkeusta en oo vielä nähnyt. Myös hädin tuskin kenelläkään on ollut mukanaan penaalia, mikä on mun mielestä tosi outoa, koska en tiiä mistä nää aina taikoo niiden kirjotusvälineet. Mun penaalia on ihmetelty muutaman kerran ja on kysytty, että onks se mun meikkipussi. Lisäks pulpetti ja tuoli on yhdessä, mikä tekee istumisesta epämukavaa ja mahdollistaa sen vaan tän yhdistelmän toiselta puolelta, eli jos sattumoisin meet ns. käytävän väärälle puolelle, sun pitää kiertää koko luokka ympäri, että pääset istumaan. Luokkahuoneesta ei tulis kuuloonkaan poistua ennen kun kello soi, mutta kaikki oppilaat jonottaa reppu selässä oven edessä ja avaa oven heti samalla sekunnilla, kun vaan saa. Viimenen ja ehkä turhin asia, minkä oon pistänyt merkille on se, että näiden liima on liilaa. Kyllä. Mun piti oikeesti ekalla kerralla kysyä mun vieruskaverilta, että näänkö oikein, koska en yhtään osannu hahmottaa sitä.