Pääsin vihdoinkin juoksemaan mun ensimmäiseen cross country - kisaan perjantaina! Ootin tota päivää niin innolla kun kauhulla, koska tätä varten oltiin treenattu pitkään, mutta toisaalta en yhtään osannu odottaa etukäteen, että miten mun käy.
Perjantaiaamu alkoi kello 5, koska bussi lähti koululta kuudelta. Puin meidän uniformun päälle, jonka lisäks pakkasin monta kerrosta vaatteita mukaan, koska aamulle odotettiin vaan 10 astetta ja niinhän me jäädyttiinkin sitten 30 asteen helteiden jälkeen koko joukkueen voimin kisapaikalle. Kyseessä oli district meet eli aluekilpailut, johon oli tähdätty tärkeimpinä kisoina koko kauden ajan, vaikka mun osalta rasitusvamma rajoittikin harjoittelua aika merkittävästi. Sen takia tää jäikin mun ensimmäiseks ja viimiseks suoritukseksi, mutta oli sekin kokemus, jonka voisin ihan hyvin kokea uudestaan! Koulun cheerleading -joukkue oli meitä vastassa kannustamassa aamulla ennen bussin lähtöä ja kisoihin tuli myös muita oppilaita ja opettajia ottamaan kuvia ja muuten vaan tsemppaamaan kisoihin ennen koulun alkua. Tätä se school spirit on parhaimmillaan!
Kisarata koostui niin ylämäistä, alamäistä kuin myös tasaisesta maastosta ja juokseminen sujui mun osalta kohtuullisesti. Jännitin mun jalkojen kestävyyden puolesta, mut onneks kaikki käänty parhain päin ja pystyin juoksemaan koko 5 kilometrin matkan ongelmitta. Loppupäivästä suunnattiin joukkueen kanssa ravintolaan syömään, josta jatkettiin takasin koululle vaikkei enää ehittykään tunneille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti