Football game

Perjantaina mun kaa samassa koulussa oleva ruotsalainen vaihtari Julia tuli meille muutaman tunnin ajaks hengaamaan, josta lähettiin illalla yhdessä mun isäntäperheen kanssa ajelemaan kohti jalkapallostadionia. Meidän koululla oli ensimmäinen peli nyt ekan viikon päätteeksi ja oltin molemmat tosi innoissamme menossa kattomaan sitä. Ite en oo aikasemmin nähnyt amerikkalaista jalkapalloa edes TV:stä, joten tää kaikki oli ihan uutta. En osaa sanoa tiedänkö siitä nyt näin pelin jälkeen yhtään sen enempää kuin sitä ennen, mutta olipahan ainakin kokemus, jonka tuun vielä varmasti toistamaan vuoden aikana. Se peliaika mikä me nähtiin, kesti kokonaiset 12 minuuttia, mutta oikeesti pelaamiseen meni 2 tuntia. 1 tunti ja 48 minuuttia oli siis jos jonkinnäköistä taukoa, koska peli vihellettiin poikki jatkuvasti ehkä kahden sekunnin välein.

Kuvissa katsomo näyttää tosi tyhjältä, koska toinen puoli oli varattu vieraan joukkueen kannattajille, jotka tuli jostain vähän pidemmän matkan päästä. Meidän puoli oli taaskin ihan täynnä ja meteli oli kova. Laskeskelin myös jossain vaiheessa, että meidän koulun joukkueessa pelaajia oli ainakin 60!

Mun host mom tuntee paljon koulun työntekijöitä, jonka avulla me päästiin myös seuraamaan peliä ylös aitioon, missä selostus tapahtuu. Puoliajalla koko katsomo jouduttiin kuitenkin evakuoimaan salamavaroituksen takia. Texasissa on ollut nyt joka päivä noin 30 astetta ja kosteusprosentti lähempänä sataa, joten salamia ja ukkosta on näkynyt koko ajan ilman sadetta. Peliä olis ilmeisesti jatkettu jonkin ajan kuluttua, mutta me ei jaksettu jäädä odottamaan sitä, koska oltiin muutenkin jo istuttu paikoillamme 2 tuntia.

Urheilusta puheen ollen aloitin nyt myös maanantaina cross countryn eli maastojuoksun. Koululla piti olla aamulla kello 7, jolloin pääsin heti alkuun vetämään sellaisen kevyen 1 tunnin lenkin, jonka aikana juostiin 10 kilometriä. Heti perään ollaan tehty lihaskuntoa ja ketteryyttä vahvistavia harjoituksia, mikä ei oo onneks ollut niin rankkaa kuin pitkä juoksulenkki joka päivä. Mä en oo ikinä tuntenut mitään erityistä intohimoa juoksemista kohtaan, mutta päätin kokeilla jotain uutta ja tän harrastuksen myötä ainakin kunto kasvaa. Mieli juoksemisen suhteen ei muuttunt ainakaan näin ensimmäisen harjoituksen jälkeen, koska siitä vaan seuras koko päivän kestänyt päänsärky. Nyt parin päivän treenaamisen jälkeen voin sanoa, että paikat on tositosi kipeänä, mutta eiköhän se helpota muutaman viikon jälkeen.

Lenkkeily on tehnyt mut myös tavallista nälkäisemmäksi, jonka takia mun koululounaan koko vaan kasvaa päivä päivältä. Huomiselle oon varannut nuudelia, muutaman leivän, pari omenaa, jogurtin, välipalapatukan, protskujuoman ja paljon vettä. Myös nukkumaanmenoaika koki täyskäännöksen, kun päädyin nukahtamaan eilen ennen yhdeksää ja vielä päikkäreiden jälkeen. No, se tekee vaan hyvää arkipäivien kello 5.45 herätyksille. Näyttää siltä, että tältä mun arki tulee näyttämään nyt parin kuukauden ajan.

First school days

Nyt on tulossa tosi tekstipainotteinen postaus, koska ajattelin, että voisin myöhemmin esitellä koulua tarkemmin ja säästää kuvia sitä varten.

Maanantaina mulla oli edessä ensimmäinen koulupäivä täällä. Mun host sisarukset on 3 -ja 6 vuotiaita, minkä takia en tuntenu KETÄÄN samasta koulusta, en ees muita vaihto-oppilaita. Oletettavaa oli, että mua jännitti, koska yli 2000 oppilaan kouluun tuntemattomana meneminen ei oo kellekään kuitenkaan arkipäivää.

Joka päivä elokuvista tuttu keltainen bussi tulee hakemaan mua kello 7.45, jonka jälkeen matka jatkuu vähän reilu puol tuntia koululle, jossa ensimmäinen tunti alkaa 8.40. Yks koulupäivä kestää 15.45 saakka, eli sellaset 7 tuntia sisältäen 30 minuutin ruokatauon ja yhellä tunnilla ollaan tasan tarkkaan se 82 minuuttia. Esimerkiksi kello saattaa soida 10.08, jolloin kaikki oppilaat suorastaan ryntää käytäville. Meillä välitunti kestää 6 minuuttia, jonka aikana ehtii just ja just siirtymään seuraavaan luokkaan (harvinaisella tuurilla ehit poikkeemaan myös vessassa) ja senpä takia lupalappujen käyttö luokasta poistumiseen on yleistä. Opettaja siis kerää nimen ylös ja antaa kulkupassin, ennen kun saat poistua yhtään mihinkään.

Omaks onnekseni löysin ekana päivänä kaikkiin luokkiin perille ja alan nyt viimeinkin olla kartalla tunneista, vaikka tosin kuljen vieläkin joka paikkaan pohjapiirros ja lukujärjestys kädessä. Mä en myöskään joutunut syömään yksin kyseisenä päivänä! Koko koulun ruokailut on jaettu kolmeen osaan, joista aikaisin alkaa 12.20 aikoihin ja viiminen on sitten vasta klo 14 jälkeen. Mulle jo toi aikasempi ruokailu kuulostaa ihan tarpeeksi myöhäseltä, niin voitte vaan miettiä mitä mieltä oon C-lounaasta. Ostin koulusta kokeilun vuoksi ensimmäisenä päivänä pääruokana nachoja, mutta koska jonottamiseen meni suurin osa ajasta, oon nyt alkanut tuomaan omia eväitä mukana. Meiän ruokalasta löytyi monia erilaisia linjoja, joista sai valita mielekkäimmän esim. burritot ja tacot. Meksikolaispainotteista siis!

Oon tän koko viikon juossut turhautuneesti tuntivaihdosten perässä ja kansliassa hoitamassa monia paperijuttuja. Nyt muutosten jälkeen mun lukkari näyttää tältä. Kerron alempana mitä milläkin tunnilla tapahtui tän viikon aikana.

1. Cross Country

2. Culinary Arts

3. Algebra 2

4. Spanish 2

5. Cross Country

6. US history

7. Chemistry

8. English 3

Meidän koulunkäynti on jaettu A ja B -päiviin, mikä tarkottaa sitä, että yhtenä päivänä mulla on näistä oppiaineista numeroita 1-4 ja toisena 5-8 eli ne vaihtelee joka toinen päivä.

Cross Country - Maastojuoksu: Mun oli aluks tarkoitus pelata tennistä vuoden aikana, mutta pidin joukkueeseen pääsyä sen verran haasteellisena valmentajan puheiden jälkeen, etten jaksanut alkaa säätämään sen kanssa. Niinpä otin yhteyttä cross country - valmentajaan ja nyt hirveen paperisodan ja kaaoksen jälkeen pääsen alottamaan juoksemisen maanantaina aamutreenien parissa! Tää oli aine, joka pisti tänään mun koko lukkarin uusiks ja sen takia jouduin myös jättäytymään pois valokuvauskurssista ja journalismista, joista tykkäsin paljon.

Culinary Arts - Ruoanlaitto: Nimestä huolimatta meillä ei nähtävästi oo tarkotus alottaa kokkausta tällä kurssilla kun vasta viikkojen päästä. Tähän mennessä ei olla pahemmin muuta tehty kun askarreltu, pelailtu pelejä ja kisailtu muita ryhmiä vastaan.

Algebra 2 - Matikka: Tässä aiheena on yhtälöt ja funktiot, joita ollaan Suomessa käyty läpi yläasteella ja lukiossa. En oo ikinä ollut mitenkään erityisen pätevä matikassa, mutta kiva, että pääsin sellasenkin hetken kokemaan tän kurssin myötä. Terveisiä Ainolle! Toisaalta siitä en tykkää, että tää opettaja käskee meitä aina sattumanvaraisesti selostamaan jonkun tehtävän laskentatavan ja mullahan ei oo sit yhtään hallussa matikkasanasto englanniks.

Spanish 2 - Espanja: Tää kurssi on ollut yks mun lempiaineista tähän asti. Oon lukenut espanjaa lukiossa neljä kurssia, joten skippasin ykkösestä suoraan kakkoseen. Mun pitäis siis käytännössä olla opiskellut sitä näitten kurssilaisten kanssa saman verran, mutta sen näkee, ettei jenkit oo yhtään tottuneet lukemaan vieraita kieliä. Nyt tosin mut vaihettiin uudelle kurssille, jossa ehin olla kokonaiset 30 minuuttia säädön takia, mutta sekin vaikutti ihan superkivalta!

US history - Amerikan historia: Tällä kurssilla on ollut tosi mielenkiintosta olla. Ei sillä, että toi aihe hirveesti kiinnostais, mutta mun naurettava osaamistaso on ollut siinä enemmän se asia, joka on pitänyt mutkin hereillä tunnilla. Saatiin heti ekana tehtävänä eteen paperit, joihin piti listata mm. 10 entistä presidenttiä, 4 perustuslain perustajamiestä ja lisäks kysyttiin, että minkälainen merkitys Amerikan kansalaisuudella on itselleen. En ottanut tätä mitenkään vakavasti, joten sain heittämällä kolme presidenttiä listattua, mikä sekin näytti olevan jo melkein luokan kärkiainesta. Katoin, että molemmilla vieruskavereilla oli maksimissaan kaks nimeä listattuna. Mun opettaja suhtautu tähän myös tosi kevyesti ja oli aika vaikuttunut tästä lopputuloksesta. Taisin saada tolta tunnilta lempinimen Miss Finland. Kurssi ja opettaja vaihtui tänään, joten en osaa vielä sanoa minkälaista meno on taas ensviikolla.

Chemistry - Kemia: Yllätysyllätys myös tää kurssi vaihtui eri opettajaan, jonka tunnilla en oo vielä ollut. Ekalla kouluviikolla mä olin kuitenkin yleisesti sanottuna pihalla kemian suhteen, koska sanasto on vierasta jopa suomeksi. Jätin kemian kokonaan pois lukion ykkösvuoden kursseista, mikä selittää paljon mun suhtautumisesta siihen. Vielä enemmän harmittaa se, että mulla oli ihan huippuryhmä auttamassa muistiinpanojen ja kokeiden teossa, joten tästä lähtien joudun vaan kärsimään yksin XD

English 3 - Äidinkieli/Englanti: Tällä tunnilla me tutustuttiin toisiimme mun mielestä tosi kivalla tavalla. Jokaisen piti kirjottaa anonyymisti kolme faktaa itsestään, jonka jälkeen papereita vaihdettiin, luettiin ääneen ja yritettiin arvaa mikä on kenenkin. Tässä vaiheessa kaikille selvis, että oon vaihtari ja ensimmäistä kertaa mua myös pyydettiin puhumaan suomea koko luokan edessä. En ollu ehtinyt ees lopettaa lausetta, kun kaikki jo huokaili ja sano miten siistiltä se kuulostaa. Nyt jälkeenpäin kun mietin et mitä mä oikein sanoin, niin koko lauseessa ei ees ollut mitään järkeä, mutta mitäpä sillä väliä.

Näiden aineiden lisäks mulla on joka päivä advocate, mikä tarkottaa kirjaimellisesti paikallaan istumista. Tuona aikana voi tehdä läksyjä tai ihan mitä vaan mieleen sattuu, kunhan ei poistu luokkahuoneesta ilman opettajan lupaa. Onpahan tällanenkin tunti osattu keksiä ja vielä sijoittaa aamupäivään, jolloin niitä läksyjä ei mitä todennäkösemmin olla edes saatu. En valita, mutta huonoin asia tässä on se, että puhelimen akkua kuluu ihan riittävän paljon tän tunnin aikana.

Ensimmäiset päivät

Täällä sitä ollaan. Keskiviikkoaamuna suunnattiin Newarkin lentokentälle, josta meitä lähti noin 15 vaihtaria samalla lennolla Austiniin. Ihme kyllä, mut jostain syystä mua ei jännittänyt niin paljoo nähdä isäntäperhe, kun olin olettanut. Lentokentällä mua oli vastassa mun host mom ja host veli Kagen, joka oli taiteillut mulle kyltin. Ootettiin siinä sitten yhessä matkalaukkuja, otettiin muutamat kuvat ja lähettiin ajelemaan kotiin päin. Normaalisti toi matka kestäis puolisen tuntia, mutta ruuhkan takia ajeltiin siinä sitten 1,5h ennen kun päästiin hakemaan mun host sisko perhetuttujen luota, joka oli taaskin hakenut Kinleyn päikkäristä. Matka ei sentään vielä parin tunninkaan jälkeen vienyt perille asti, vaan poikettiin ruokakaupassa ja Chick-fil-A -pikaruokaravintolassa hakemassa ruokaa. Kaupasta me käytiin noutamassa tilauksena tehty kakku Kinleyn opettajan syntymäpäivän kunniaks (ei tällasta Suomessa nää) ja mä ostin samalla myös aurinkorasvaa, vaikka viime päivät on poikkeuksellisesti olleet vähän sateisia Texasissa. Vihdoinkin kun päästiin tänne, sain pienen kierroksen talossa ja kyselin muutamia käytännön kysymyksiä, mitä Explorius oli antanut jo etukäteen. Oli jotenkin tosi mahtava tunne päästä vihdoinkin purkamaan matkalaukut ja asettumaan aloilleen hotellipäivien jälkeen.

Heti seuraavana aamuna me lähettiin heittämään mun host sisko päiväkotiin. Ite lähin mukaan, koska halusin nähä tätä aluetta enemmän ja olin jo hotellissa tottunut heräämään aikasin aamupalalle, joten herätys ei tuntunut enää niin pahalta. Vähän ajan päästä matka jatku taas mun tulevalle koululle, josta käytiin hakemassa lukujärjestys ja host momin työkaveri piti meille myös henkilökohtasen kierroksen, mikä oli ihan super kiva juttu, koska oisin ollu TÄYSIN eksyksissä ensimmäisenä päivänä ilman sitä. Pääsin myös tapaamaan siellä lyhyesti yhden mun tulevista opettajista ja näkemään monia muita työntekijöitä ennen koulun alkua! Myöhemmin aamupäivästä suunnattiin puhelinkauppaan hankkimaan uus paikallinen liittymä ja mentiin myös host äidin työpaikalle esittäytymään, koska mä olin kuulemma ollut kuuma puheenaihe siellä jo vähän aikaa hahah! Kagenin toivosta lähettiin jatkamaan matkaa lasten sisäleikkipuistoon, jossa vierähti reilut kaks tuntia. Illalla käytiin vielä hakemassa Kinley päikkäristä ja rekisteröitiin Kagen koulun ensimmäiselle luokalle.

Muuten tällä viikolla aika on kulunut mm. kiviluolan opastuskierroksella, akvaariokäynnillä ja lasten synttäreillä. Jopa 200 metrin matkoja ollaan ajettu autolla eli se on totta, ettei mihinkään suuntaan astuta jalallakaan. Tänään, viimisenä vapaapäivänä, näin myös Emmaa ja Vilmaa, jotka on siis molemmat Suomesta ja meillä on myös yhteinen aluevalvoja. Käytiin yhessä pyörimässä kauppakeskuksessa, josta etittiin lähinnä pukukoodia vastaavia vaatteita, koska koulut alkaa täällä päin huomenna! Oli ihana viettää taas hetki aikaa oman ikästen seurassa ja sen takii ootankin tosi paljon koulun alkua ja sitä et pääsen tutustumaan uusiin ihmisiin.

Tuliaiset

Mä halusin julkaista tän postauksen vasta päästyäni tänne perheeseen, sillä tiiän, että mulla saattaa olla lukijoita myös tällä puolella maailmaa google kääntäjän avulla ja en halunnu yllätyksen menevän pieleen. Kirjotin siis puolet tästä jo Suomen puolella. Oon nyt ehtiny jo muutaman päivän asustelemaan Texasissa, joten odotettavissa on varmaan tarkempia kuulumisia lähipäivinä postauksen muodossa.

Mä sain perhetiedot tosi aikasin jo muutama kuukaus ennen joulua, joten päätin lähettää pienen joululahjan tulemaan tännepäin, mut valitettavasti se paketti oli revennyt matkassa, Tatun ja Patun This is Finland -kirja oli tippunut pois ja vaan tyhjä paperi oli saapunut perille. Vähän harmitti, että se oli sit vaan kadonnut varsinkin, kun olis ollut tosi hyvä kirja host sisaruksille luettavaksi ja meinasin jo tuoda mukanani uuden sellasen, mutta host mom sanoi ehtineensä tilata netistä toisen. Ostin nyt vietäväksi Meet the Finns -kirjan, joka kertoo suomalaisista stereotypioista, joten aattelin sen olevan hauska. Toi on mun mielestä tosi hyvin soveltuva kirja kaikenlaisille perheille, koska se sisältää kuvia kaikista aiheista ja niiden alla on myös muutaman lauseen kuvatekstit eli sopii just hyvin mun 3- ja 6-vuotiaille host sisaruksille ja vanhemmille.

Lapsille vein vähän Angry Birds -tavaraa ja vanhemmille Helsinki design -take away mukit. Loput olikin aika lailla herkkuja – jenkkipurkkaa, muumikarkkeja, suklaata... Aluks aattelin etten viitti ottaa kauheesti suklaata mukaan, koska en tiennyt et selviäiskö se ehjänä monen päivän reissaamisen ja 40 asteen kuumuuden, mut lopulta päädyin ottamaan melkein useemman kilon sitä. Aluevalvojalle annan toisen noista Fazerin kartonkirasioista. Turkinpippuripussi ja salmiakkirasiat oli myös pakko ottaa mukaan, vaikka ajattelin että mitä luultavimmin ne ei niistä tykkääkään, niin ainakin mulle jää sit loput HAH! Ja ihan oikeessa olin. Mama -nuudelipussit oli mun prioriteettilistalla ykkösenä ja niiden tuomisesta mä en kerta kaikkiaan voinut tinkiä, vaikkei kuvassa ookaan. Niiden valmistaja olis varmasti konkurssissa ilman mua XD

Mä oon pakoillut ruoanlaittoa jo ties kuinka kauan, mutta nyt yritin ottaa itteeni niskasta kiinni ja etin suomalaisia reseptejä, joita voisin kokeilla tehdä isäntäperheelle maisteltavaksi. Sitä varten äiti hankki mulle desilitran mitan, jotta ruoanlaitto ei kaatuis mittayksiköiden kanssa turhautumiseen. Tää oli siis enemmän tarkoitettu mulle, mutta jätän sen varmasti tänne enkä lähde turhaan raahaamaan takaisin. Ties vaikka nää innostuis ottamaan uuden vaihtarin, joka myös hyötyis siitä.

Soft Landing Camp 2

Ensimmäiseen osaan pääset tästä.

Kolmas päivä

Aamun tapaamisessa me pidettiin tietovisa Amerikasta, jonka jälkeen meidät jaettiin ryhmiin, joissa piti lyhyessä ajassa muodostaa näytelmät jostain tietystä ongelmasta, joka on yleinen monen vaihto-oppilasvuoden aikana. Meillä loppui suunnitteluaika vähän kesken, minkä takia se meni aikalailla improvisaatioksi. Ootin tota ensin ihan kauhulla, koska englanniks näytteleminen on jotain uutta ja se ei oo lähelläkään mun mukavuusaluetta, mutta hauskaa oli. Tapaamisen jälkeen me suunnattiin tällä kertaa Upper Manhattaniin, jossa nähtiin mm. Central Park ja The Friends Apartment. Oli tosi kiva, että meidän opas oli kohdistanut tän kierroksen just meidän ikäisille nuorille, mikä teki kuuntelemisesta mielenkiintosta. Hirveen tietopläjäyksen sijaan me saatiin kuulla historiasta räpin muodossa ja muutenkin saatiin tietää missä mikäkin julkkis asuu, on kuollut ja missä elokuvassa kyseinen paikka on esiintynyt.

Vapaa-ajalla me lähdettiin ensimmäisenä Top of the Rockiin, josta on tosi huikeet näkymät koko New Yorkiin. Tää oli ihan älyttömän hieno kokemus ja ehkä yks mun lempiasioista koko matkan aikana. Sinne kuitenkin uppos mukavasti aikaa meidän kolmen tunnin vapaalla, joten suunnistettiin sieltä sitten suoraa päätä Times Squarelle, jossa riitti ihmisiä. Sen takia piti keskittyä enemmän ryhmän koossa pitämiseen, kun ihmettelemiseen, mutta nää kaks paikkaa on mun mielestä must-go kohteita, jos liikkuu samalla suunnalla. Illalla vielä, kun ootettiin bussin lähtöä, me päätettiin mennä hetkeksi Bryant Parkiin istumaan. Toi oli ihanin puisto missä oon ikinä ollut, jonka takia myös siellä kannattaa ehdottomasti käydä.

Nautin tästä päivästä kaikkein eniten ja sain ihan mahtavia kokemuksia tosi kivan porukan kanssa.

Neljäs päivä

Neljäs Soft Landing Campin päivä aloitettiin tapaamisella, mutta tällä kertaa lyhyemmällä sellasella. Ohjaajat kävi läpi seuraavan päivän lentoja ja me jouduttiin lähtemään siinä välissä myös hotellista ulos (väärän) palohälytyksen takia. Tän jälkeen mentiin suoraa päätä bussilla kohti New Yorkia, jossa poikettiin Whole Foods -kaupassa (sai ostaa terveellistä syötävää, josta itelle mukaan tarttui marjasekoitus ja leipä) ennen Central Parkin piknikiä. Siellä me sitten hengailtiin muutaman tunnin ajan ja esim. pelattiin pallopelejä, jonka jälkeen lähettiin takaisin New Jerseyyn outlet -ostoskeskukseen. Sieltä mun mukaan lähti vaan yks tunika, mutta kyllä aina niitä muutamia vaihtareita näkyi, jotka joutui ostamaan uuden matkalaukun. Viiminen kokonainen päivä itärannikolla meni vauhdilla näissä merkeissä.

Soft Landing Camp 1

New Yorkin Soft Landing Campistä tulee kaks erillistä tekstiä, koska mulla riittää niin paljon kerrottavaa ja kuvia, ettei kaikki asia mahdu samaan postaukseen.

Ensimmäinen päivä

Lauantaiaamuna me tavattiin Exploriuksen vaihtarien kanssa klo 8.45 Helsinki-Vantaan lentokentällä, jossa tehtiin lähtöselvitys ja heitettiin vielä viimisetkin hyvästit läheisille. Pienen odotuksen jälkeen kone lähtikin jo kohti Tukholman lentokenttää, josta mukaan napattiin ruotsalaisia vaihtareita ja lennettiin yhdessä 8,5 tuntia New Jerseyn lentokentälle. Meillä oli onneks suht tilava lentokone varustettu lämpimällä peitolla ja tyynyllä plus elokuvilla, joten toi aika ei tuntunut niin pahalta, vaikka puolessa välissä alkoi vähän ottaa jo päähän. Newarkissa meitä odotti rajatarkastus, jossa viisumit katottiin läpi, otettiin taas sormenjäljet ja myöhemmin päästiin hakemaan myös matkalaukut (joka painoi mulla muuten vaan reilu 19kg, mistä voin kyllä olla aika ylpee). Muille vaihtareille tää tarkastus näytti olevan ihan selvä juttu, mutta mun kohdalla se lentokenttävirkailija päätti pitää kunnon haastattelun ja kysyi ainakin 10 kysymystä mun opiskeluista ja isäntäperheestä. Heti tän jälkeen pääsin kokemaan mun ensimmäisen kulttuurishokin eli siis ihan sietämättömän kuumuuden. Nyt päivien mittaan oon jo vähän ehtinyt tottua tähän +35 asteen (tuntuu 40 asteelta) ilmastoon, eikä se loppujen lopuksi oo enää niin paha. Mutta kuitenkin, lentokentältä me jatkettiin bussilla hotelliin, jossa meidät jaettiin huoneisiin eri kansallisuuksien kesken ja mulla on siis huonekavereina norjalainen ja kiinalainen tyttö. Norjalaisen kanssa me tullaan ihan älyttömän hyvin juttuun, mutta kiinalaisen kaa ei olla pystytty pahemmin kommunikoimaan koska meiän välillä näyttää olevan vähän liian iso kielimuuri ja suuret kulttuurierot. Siitä huolimatta oon yrittäny sönköttää sille mitä nyt mieleen sattuu ja englantia on päästy puhumaan aika paljon, mikä on tosi hyvä asia isäntäperheen tapaamista ajatellen.

Toinen päivä

Ensimmäisenä päivänä kaikki aika meni totuttelemiseen, jonka takia ei ollut muuta ohjelmaa kuin yksi tapaaminen, jossa käytiin läpi leirin sääntöjä ja käytännön asioita. Takana oli noin vuorokauden mittanen valvomisputki aikaeron takia ja muutenkin unirytmi vähän hukassa, jonka vuoksi heräsin yöllä monen muunkin tapaan neljältä yöllä. Oon muutenkin pärjännyt täällä yllättävän lyhyillä yöunilla ilman minkäänlaista väsymystä, mitä itekkin ihmettelen. En oo yhtään aamuihminen, mutta nyt mä oonkin yhtäkkiä täysin pirteenä heräämässä seitsemäks aamupalalle. Sitä saakin miettiä mistä se sit johtuu.

Sunnuntaina, eli toisena päivänä, päästiin sitten tosiaan puolen päivän aikoihin lähtemään kiertoajelulle New Yorkiin ja tarkemmin sanottuna Lower Manhattaniin. Neljä tuntia kestäneen kierroksen aikana me ehdittiin näkemään mm. 9/11 muistomerkki, Empire State Building, Brooklyn Bridge, Chinatown ja Little Italy. Parasta oli kuitenkin kokea kaikki korkeat rakennukset ihan vierivierestä, koska en oo ikinä aikasemmin nähnyt mitään samanlaista. Näiden jälkeen oli kolmen tunnin vapaa-aika, jolloin me käytiin suomiporukalla kiertelemässä ympäri kaupunkia ja syömässä tosi ihanan näkösessä ravintolassa. Pian olikin sit päivä jo pulkassa ja me lähdettiin ajelemaan takasin hotellille.

Meillä on koko ajan ehtinyt olla tosi paljon tekemistä, mikä on tottakai helpottanut myös tänne sopeutumisessa, mutta vie myös hirveesti aikaa yhteydenpitämisestä. Mä yritän kuitenkin aina löytää aikaa postauksien kirjoittamiseen jossain vaiheessa, joten olkaa kaikki kärsivällisiä, jos musta ei heti kuulu mitään.

Hyvää koulun alkua sinne Suomeen!

Huomenna

Päivät vähenee käsiin ja lähtö on HUOMENNA! En osaa sanoa jännittääkö vai ei – vaikka tuleva vuosi on mielessä koko ajan ja on ollut jo pidemmän aikaa, ei sitä vaan pysty tajuamaan, mitä on kohta tapahtumassa. Välillä se todellisuus iskee vasten kasvoja, mutta suurimmilta osin en osaa vieläkään sisäistää sitä. Kuukausi sitten mä vasta tajusin kuinka paljon mulla on vielä tekemistä jäljellä ja kauheinta oli yrittää saada kavereiden kanssa menoja sumplittua yhteen, kun kaikki oli jossain eri aikaan. Viisumin jälkeen mulla oli kyllä kaikki aikalailla jo hoidettu, mutta heinäkuussa viimestään alkoi olla tosi paljon menoja ja asioita, joita halusin vielä tehdä ennen kun lähden ja senpä takia mulla ei oikeestaan ehtinyt olla päivääkään, jolloin mä olisin voinut vaan olla. Nyt on kuitenkin tehty se, mikä on tähän hätään pystytty: läksiäiset pidetty, laukut pakattu ja oon tällä hetkellä niin valmis lähtemään kuin ikinä tuun olemaankaan.

Sanon vielä muutaman sanan mun sosiaalisista medioista. Sopeutumista ja koti-ikävää helpottaakseni mä en halua pahemmin vuoteni aikana elellä toinen jalka täällä Suomessa. Blogia mä pyrin ylläpitämään mahdollisimman aktiivisesti, jotta kaikki voi lukea sitten kuulumiset tätä kautta. Ja postaustahti on varmasti sitä nopeempaa, mitä enemmän toiveita saisin teiltä siitä, mitä haluutte kuulla. Lisäsin tän sivun alareunaan helpotukseks pienen kuvakkeen, johon voi syöttää oman sähköpostiosoitteen, jonka jälkeen saatte aina mun uusista teksteistä ilmoituksen sinne. Instagramin puolella mut tavoittaa näin alkuun nopeiten ja tuun aina sopivan kuvan löytyessä sen sinne julkaisemaan:

Instagram - lottamaari.a

Snapchat - lottamaaria

Edelleen tosi ristiriitaisilla, mutta odottavaisilla fiiliksillä mennään eteenpäin. Seuraavan kerran mä taidankin kirjoitella USA:n puolelta.

Pakkaaminen

Mä oon ite yrittänyt aikoinaan etsiä näitä pakkauspostauksia, mutta en oo ikinä oikein löytänyt mitään sellaista mulle sopivaa. Niinpä tein tän nyt ihan vaan omasta kiinnostuksesta ja myös sen takia, että yllättävän moni on ollut kiinnostunut tietämään mitä kaikkea pakkaan.

Mä ootin pakkaamista tosi innoissani alussa, mutta nyt karu todellisuus iski, kun mä yritin oikeesti miettiä mitä kaikkea otan mukaan ja mitä jätän tänne Suomeen. Miten pakata koko elämä yhteen matkalaukkuun? Siinäpä vasta kysymys. Päätin lähteä sillä periaatteella, että otan mukaan mahdollisimman vähän vaatteita ja juuri ne kaikkein tarpeellisimmat, joita varmasti tuun käyttämään. Täytyy sanoa, että ehkä vähän piti tästä suunnitelmasta joustaa, koska huomasin, ettei multa löydy kauheesti mitään koulun pukukoodia vastaavia kesävaatteita. Ensimmäisenä mä aloitin paikallissäähän tutustumisesta, ennen kuin aloin väsäämään pakkauslistaa. Siitä oon tosi tyytyväinen, ettei mun ensisijaisesti tarvii kauheesti mitään erityisen lämmintä ja painavaa raahata mukanani, koska molemmissa New Yorkissa ja Texasissa tän hetkiset lämpötilat on 30 asteen paremmalla puolella. Texasissa toi lämpötila pysyy aika varmasti samanlaisena vielä muutaman kuukauden eli tarvittaessa voin sieltä sitten myöhemmin ostaa lämpimämpiä vaatteita. Ilmaston lisäksi mä oon kiinnittänyt huomiota koulun pukukoodiin, joka on myös tuonut mukanaan omat ongelmansa, vaikka en osaa sanoa kuinka tarkasti niitä noudatetaan. Huomioikaa, että mukaan lähtee myös tuliaiset ja läksiäislahjat.

Housuja. Noi kuviolliset laitan päälle koneeseen.

Pitkähihaiset paidat. Farkkutakin otan myös koneeseen mukaan.

Lyhythihaisia paitoja. Mun hostit yllätti mut maaliskuussa synttäripaketilla, jossa oli koulun logolla varustettu T-paita. Sitä on tullut käytettyä jo kesän mittaan ihan muuten vaan ja lähtee tottakai myös mukaan.

Urheiluvarusteet

Mekot

Kengät. Mustat tennarit aattelin laittaa jalkaan lähtiessä.

Laukut. Pieni ruskea olkalaukku lähtee käsimatkatavaroissa. Reppua mulla on tarkoituksena käyttää koulussa ja se on mun mielestä myös käsilaukkua parempi vaihtoehto esim. New Yorkia kiertäessä.

Pussukoissa mulla on meikkejä ja hygieniatuotteita esim. lääke- ja matkapakkauksia.

Tärkeitä papereita lähtee aika paksu pino, lompakko, penaali, adapteri, passi, sanakirja ja liput.

Otan mukaan mun puhelimen ja vähän vanhemman kameran, jota oon kannellu mukana aina tilanteesta ja matkasta riippumatta. Kaikki mun blogin itseotetut kuvat on jommallakummalla näistä napattu, eli ihan hyvin pitäis siis pärjätä. Varaan myös muistitikun läppäriin, jotta voin siirtää kuvat ja videot sinne, ettei tila loppuis kesken heti ekojen päivien jälkeen.

Yks ruumaan menevä matkalaukku kokoa 73cm x 48cm x 33cm ja käsimatkatavaralaukku 54cm x 35cm x 19cm, jonka lisäks otan aikaisemmin nähdyn pienen ruskean olkalaukun. Maksimipainot näille on 23kg ja 8kg, joista mulla tuli noin 21kg ja se 8kg täyteen eli tiukille menee varsinkin NYCin päivien jälkeen.