Englannin kielimatka 2014

Ajattelin kertoa vähän kokemuksia mun Englannin kielikurssilta parin vuoden takaa. Erityisesti suosittelen jatkamaan lukemista, jos vaihto-oppilasvuosi ei oo ihan vielä ajankohtainen tai on sit muuten vaan kiinnostunut mun matkasta.

Eli päätin tosiaan lähteä kielijärjestö EF:n kautta kahden viikon mittaiselle kielikurssille vuonna 2014. Englantiin siis halusin mennä ja loppupeleissä annoin mun vanhempien päättää kohdekaupungin, koska en tiennyt Englannista tolloin oikeastaan vielä mitään. Lopulta mä päädyin Iso-Britannian etelärannikolla sijaitsevaan Brighton nimiseen kaupunkiin, joka osoittautui aivan ihanaksi paikaksi!

Mun kielikurssin aloitus oli mitä mielenkiintoisin. Mä sairastuin muutama viikko ennen matkan alkua, jonka seurauksena sain tarvittavia lääkkeitä sen hoitoon. No, alle 12 tuntia ennen lähtöä mä menin sitten saamaan allergisen reaktion kyseisestä lääkkeestä, joka johti oksenteluun ja nokkosrokkoon. Tästä kaikesta huolimatta lääkäri antoi lentoluvan, mutta edes viittä minuuttia ennen lentokentälle lähtöä en ollut aivan varma olinko lähtökunnossa. Mitä pienestä, vointi koheni iltaan mennessä, vaikka mä jouduinkin peittelemään järkyttävää ihottumaa hupparilla muutaman päivän ajan. Way to go Lotta!

Kielikurssille voi lähteä joko yksin, kaverin kanssa tai vähän isommalla porukalla. Syy miksi mä lähdin Englantiin oli lähinnä se, että mun vanhemmat halusivat nähdä miten pärjään pienen ajan ulkomailla ennen itse vaihtovuotta. Isä kannatti matkalle lähtemistä yksin, jotta mahdollisimman vähän suomea tulisi puhuttua. Mun mielestä tää oli ihan hyvä idea ja uskoinkin, että uusiin ihmisiin tutustuminen olis näin myös helpompaa. Todellisuudessa englannin puhuminen jäi ehkä vähän vähemmälle mitä olisin toivonut, mutta se johtui lähinnä meidän hyvin suomalaisvaltaisesta ryhmästä.

EF tarjoaa monia erilaisia kielikursseja, joista voi esim. valita haluamansa majoitustyypin. Mä päädyin perinteiseen host perheeseen, koska uskoin, että saisin siitä eniten irti kieltä ja kulttuuria ajatellen. Mun isäntäperheeseen kuului mum, dad ja 10-vuotias tyttö, joiden lisäksi jaoin vierashuoneen toisen suomalaisen kielikurssilaisen kanssa. Tää perhe oli muuttanut ulkomaille muutamia vuosia sitten osaamatta paikallista kieltä, joka auttoi niitä myös ymmärtämään meidän tilannetta paremmin. He olivat tosi ihania ja vieraanvaraisia meitä kohtaan ja voin vaan suositella perhemajoitusta kaikille sitä harkitseville! Iltoina, jolloin ei ollut järjestettyä ohjelmaa, me mm. katsottiin leffaa tai lähdettiin perheen kanssa ulos. Tykkäsin tästä paljon, koska me päästiin tutustumaan heidän ystäviin sekä näkemään eri ulottuvuuksia Brightonista.

Brighton on vähän erilainen kaupunki muuhun Englantiin nähden, mutta musta oli vaan todella kiva nähdä erilaisia puolia maasta. Monesti tuli pieniä katuja kävellessä sellainen tunne, että on ehkäpä jossain pikkukylässä Italiassa tai Ranskassa. Brittiläisten ruokailutottumukset on myös jokseenkin erilaisia, mihin Suomessa on totuttu. Meidän isäntäperheessä syötiin aamupala ja päivällinen eli ei iltapalaa ollenkaan. Mukaan host mum pakkasi aina packed lunchin, joka sisälsi pientä naposteltavaa, kuten leivän, mehun, pienen sipsipussin ja hedelmän.

”It always rains in England” -väite tuli ainakin mun osalta todistettua vääräksi. Sateenvarjon mä muistin varata mukaan, mutta sille ei ollut koko kahden viikon aikana käyttöä kertaakaan. Muistan, että yhtenä iltana satoi, mutta sekin aika kului bussissa istuen. Hyvällä tuurilla tuli ajankohta valittua, koska jossain päin Suomea oli kuulemma satanut lunta juhannuksena! Meillä Brightonissa aurinko paistoi useena päivänä ja asteita oli sellaiset reilu +20°c.

Koulunkäyntiä unohtamatta meillä oli oppitunteja kolme tuntia päivässä, joko aamulla tai iltapäivällä ja opetusryhmät oli jaettu jo aikaisemmin tehdyn kielikokeen perusteella. Meidän ryhmä oli aika tasokas, koska jonain päivänä me saatettiin puhua markkinoinnista ja toisena analysoida taideteoksia. Koulua on kuitenkin turha miettiä sen enempää, koska jokaiselle löytyy itselleen sopiva taso! Päivään sisältyi aina myös kolmen tunnin mittainen aktiviteetti, joka saattoi olla käynti jossain kuuluisassa paikallisessa paikassa (Brightonissa esim. Sealife Centre, Brighton Pier tai Royal Pavilion). Illalla me sitten joko vietettiin aikaa isäntäperheen kanssa, käytiin mm. laserzonessa, discoissa, uimassa tai keilaamassa.

Toivottavasti en nyt antanut sellaista kuvaa, ettei omaa aikaa ollut ollenkaan. Muistuttaisin vielä, että tän kaiken lisäksi me ehdittiin myös käydä Lontoossa, Portsmouthissa ja Eastbournessa, joissa meille oli varattu reilusti vapaa-aikaa, jonka jokainen sai käyttää haluamallaan tavalla esimerkiksi isoissa kauppakeskuksissa. Matkan aikana varmasti jokainen ehtii löytämään riittävästi aikaa haluamilleen asioille kaiken järjestetyn ohjelman ohella. Kahden viikon ajan jatkuneen paikasta toiseen juoksemisen jälkeen tuli tosi tyhjä ja haikea fiilis, kun piti palata Suomeen. Ekan päivän lepäämisen jälkeen olisin niin ollut taas valmis palaamaan takaisin Brightoniin. Uskon, että kielimatka sopii kaikille matkustamisesta ja kulttuureista kiinnostuneille. Ja siitä tulee varmasti ikimuistoinen kokemus, jos asenne on kohdillaan!

Lähtövalmennus

Tänään meillä oli tosiaan Exploriuksen järjestämä pakollinen tulevien USA:n vaihtareiden lähtövalmennus Helsingissä, joka alkoi vähän ennen kello 10 aamupalalla ja kesti noin kuusi tuntia. Suurin osa läpikäydyistä asioista oli tullut mulle jo entuudestaan tutuiksi Get Readyissä, mutta oli silti kiva olla kuuntelemassa vielä paikan päällä. Päivän aikana meille tiivistettiin hyvin kolmen aikaisemman valmennustilaisuuden asiat, joiden lisäksi puhuttiin vakuutuksesta, viisumista ja lennoista. Myös Soft Landing Campin ohjelma ja hotellitiedot selkenivät suurin piirtein, mikä sai mut oottamaan lähtöä tosi paljon!

Viime aikoina vaihdosta on tullut paljon konkreettisempi asia, koska oon saanut paljon uutta infoa ja hostitkin ehti jo käydä rekisteröimässä mut kouluun ja valita aineita tulevalle lukuvuodelle. Aluevalvoja on julkaissut listan samalle suunnalle tulevista vaihtareista, käsikirjan isäntäperheen ja vaihto-oppilaiden luettavaksi ensimmäisinä viikkoina ja muistuttelee silloin tällöin matkustusluvilla. Kaikesta tästä huolimatta mä en vielä kuitenkaan pysty sisäistämään sitä, että oon ylipäätään lähdössä yhtään minnekään, mutta eiköhän sekin vaihe tuu eteen viimeistään kesällä. Nyt yritän vielä tsemppaa itteni viimesiä koulupäiviä ja koeviikkoa varten.

Miksi USA?

100 päivää jäljellä lähtöön! Tää on suoraan sanottuna aika turha postaus, mutta mulla on kuitenkin yksi tärkeä asia, jonka haluan nostaa pinnalle tän myötä. Oon nimittäin useita kertoja päässyt selittämään miksi valitsin kohteekseni Yhdysvallat, kun mahdollisuutena olisi lähteä myös jonnekin ”vähemmän suosittuun maahan”. Senpä takia on paljon asioita vaihtoon liittyen, joita mä haluaisin selittää ja avata omalta kannaltani ja toivon tän olevan ratkaisu siihen. Seuraavat listatut aiheet ovat siis ympäripyöreästi asioita, joita odotan innolla ja syitä miksi haluan kokea vaihtovuoden juurikin USA:ssa.

Kielitaito

Kielet on nyt yläasteelta lähtien olleet mun vahvimmat kouluaineet. Mä oon jo pitkään ehtinyt unelmoida sujuvasta englannin kielen taidosta ja ajattelin sitten, että se olis myös kansainvälisesti tarpeellinen kieli oppia kunnolla. Suurimpana tavoitteena vaihtovuoden aikana mulla olisikin oppia kommunikoimaan ongelmitta englantia puhuvien kanssa ja saada rohkeutta käyttää sitä kaikenlaisissa tilanteissa. En menis sanomaan, että mä kielitaidottomana matkalle lähden, mutta parantamisen varaa on ja hieman ehkä jännittää koulunkäynnin puolesta. Kirjoittaminen sujuu paremmin kuin puhuminen ja perussanasto on hallinnassa, mutta silti mä jaksan haaveilla amerikkalaisen aksentin omaamisesta. Tää on vähän off topic, mutta voisin jossain vaiheessa tehdä postauksen mun Englannin kielikurssilta, jos sille riittää kiinnostusta?

High school

Oon aina tiennyt, ettei koulun osalta kannata odottaa mitään High School Musicalin jatko-osaa. En oo ikinä pitänyt sitä mitenkään erityisen poikkeavana, joten meen ihan vaan mielenkiinnolla katsomaan, mitä paikan päällä odottaa. Ehkä ensimmäisenä amerikkalaisesta koulusta tulee mieleen urheilujoukkueet, roskaruoka ja yhteishenki ja roskaruokaa lukuun ottamatta ne onkin asioita, joita mä odotan innolla kokevani. Se vielä mainittakoon, että tuun näillä näkymin olemaan koulussa junior. Iän puolesta olisin siis senior, mutta koulun käytäntöihin kuuluu, ettei vaihtarit ole koulun vanhimpia loppukokeiden takia. Samoja tunteja pystyn ottamaan, mutta muutoin edustan nuorempia. High school on näin suoraan sanottuna mun suurin odotuksen ja jännityksen kohde koko vuoteen liittyen, koska mä en yhtään tiiä mitä tulee tapahtumaan, ja tuleehan se kuitenkin olemaan valtava osa mun elämää siellä.

Kulttuuri

Tietysti mä odotan paljon sitä, että pääsen tutustumaan amerikkalaiseen kulttuuriin: överiksi vedetyt koristelut juhlapyhinä, ruoka, urheilu ja ylipäätään se, että kaikesta tehdään suurempaa ja siihen panostetaan kunnolla. Jos mä nyt miettisin pelkän kulttuurin kannalta mun maavalintaa uudestaan, mä olisin ehdottomasti päätynyt jonnekin päin Etelä-Amerikkaa. Siellä värikäs ja Suomeen verrattuna tosi erilainen kulttuuri olis nostettu ihan eri tasolle ja olis kieltämättä ollut mielenkiintoista olla hetkellisesti osa sitä. Pitkällä tähtäimellä mä en kuitenkaan usko, että mikään niistä maista olisi ollut mulle henkilökohtaisesti se oikea vaihtoehto koko vuodeksi. Rakastan espanjan kieltä ja toivon oppivani kommunikoimaan sillä äidinkielenään puhuvien kanssa jonain päivänä, mutta myös amerikkalainen kulttuuri ja itse maa kiinnostaa mua paljon. Oon aina halunnut matkustaa Etelä-Amerikkaan ja sen varmasti tuunkin tekemään tulevaisuudessa, mutta muita Yhdysvaltojen puolelle kallistuvia tekijöitä oli paljon.

 

Harrastukset

Tarkoituksena mulla olisi sitten aloittaa paikan päällä jokin uus harrastus, jonka kautta pääsis helpommin tutustumaan uusiin ihmisiin ja saamaan kavereita. Koen tän ehkäpä helpoimmaksi tavaksi, koska 2600 oppilaan koulu kuulostaa vaikealta tutustua ihmisiin kunnolla. Haluun myös jonkun lajin myötä saada samalla rutiinia mun arkeen ja sivutuotteena päästä eroon vaihtarikiloista. Tällä hetkellä oon miettinyt cross countryn, futiksen tai lentopallon aloittamista ja kaikissa harrastuksissa mä aloittaisinkin ihan nollasta huonon pelitaidon ja ei-huippuhyvän-kunnon takia. Texasin ilmasto sai mut vielä miettimään asioita uudelleen, koska musta se 40 asteen lämpö kuulostaa juoksemiselle sietämättömältä. Host mom on ollut yhteydessä koulun urheilujoukkueiden vastaavaan valmentajaan, joka suositteli mulle tenniksen tai golfin aloittamista, mutta sanoi, että voin harrastaa mitä tahansa mikä vaikuttaa mielenkiintoiselta. Eli nyt mun suunnitelmat on ihan auki ja oon täysin avoin kaikille mahdollisille lajeille. Saa nähdä mitä mä päädyn loppujen lopuksi tekemään!

Ihmiset

Oon yrittänyt monia vuosia hokea, ettei sijoituspaikka ole niinkään tärkeä vaan se, että minkälaisia ihmisiä pääsee tapaamaan vuoden aikana. Lopulta mä olin pystynyt painamaan sen niin syvälle alitajuntaan, että odotukset osavaltiotasijoitusta kohtaan oli laskeneet huimasti, mikä on totta kai hyvä asia. En tiiä onko tää vaan liioiteltu stereotypia, mutta yleisesti ottaen amerikkalaiset on paljon avoimempia ja sosiaalisempia kuin monet suomalaiset. Mulle itselleni ainakin muodostui tosi positiivinen kuva, kun pari ystävällistä jenkkinaista tuli muutama vuos sitten puhumaan junassa. Toivon, että saan mun vuoden aikana mahdollisuuden tutustua moniin samankaltaisiin ihmisiin ja pystyn luomaan elinikäisiä kaverisuhteita ympäri maailmaa. Uskon, että tän perinteisen amerikkalaisen keskustelukulttuurin myötä myös musta tulisi entistä ulospäin suuntautuneempi.

Monet kyseisistä listatuista asioista pätee tottakai muihinkin maihin! Kuitenkin näin lyhyesti tiivistettynä mä valitsin kohteeksi Yhdysvallat, koska oon aina haaveillut sinne matkustamisesta. Mua kiehtoo erityisesti jenkkikulttuuri ja haluun tietää, että minkälaista se meno todellisuudessa on. USA vaikutti hyvällä tavalla tutulta ja turvalliselta vaihtoehdolta, koska siinä on jotain samaa, mutta myös paljon erilaisia puolia Suomeen verrattuna. Tietenkin kielen oppimisella oli iso osa sen valitsemisessa, mutta missään vaiheessa mun mielessä ei käynyt ajatus, että sinne pitäisi päästä siksi, että muutkin menevät.

Hyvää kevään jatkoa ja kärsivällistä perhetietojen odotusta tuleville vaihtareille!