Englannin kielimatka 2014

Ajattelin kertoa vähän kokemuksia mun Englannin kielikurssilta parin vuoden takaa. Erityisesti suosittelen jatkamaan lukemista, jos vaihto-oppilasvuosi ei oo ihan vielä ajankohtainen tai on sit muuten vaan kiinnostunut mun matkasta.

Eli päätin tosiaan lähteä kielijärjestö EF:n kautta kahden viikon mittaiselle kielikurssille vuonna 2014. Englantiin siis halusin mennä ja loppupeleissä annoin mun vanhempien päättää kohdekaupungin, koska en tiennyt Englannista tolloin oikeastaan vielä mitään. Lopulta mä päädyin Iso-Britannian etelärannikolla sijaitsevaan Brighton nimiseen kaupunkiin, joka osoittautui aivan ihanaksi paikaksi!

Mun kielikurssin aloitus oli mitä mielenkiintoisin. Mä sairastuin muutama viikko ennen matkan alkua, jonka seurauksena sain tarvittavia lääkkeitä sen hoitoon. No, alle 12 tuntia ennen lähtöä mä menin sitten saamaan allergisen reaktion kyseisestä lääkkeestä, joka johti oksenteluun ja nokkosrokkoon. Tästä kaikesta huolimatta lääkäri antoi lentoluvan, mutta edes viittä minuuttia ennen lentokentälle lähtöä en ollut aivan varma olinko lähtökunnossa. Mitä pienestä, vointi koheni iltaan mennessä, vaikka mä jouduinkin peittelemään järkyttävää ihottumaa hupparilla muutaman päivän ajan. Way to go Lotta!

Kielikurssille voi lähteä joko yksin, kaverin kanssa tai vähän isommalla porukalla. Syy miksi mä lähdin Englantiin oli lähinnä se, että mun vanhemmat halusivat nähdä miten pärjään pienen ajan ulkomailla ennen itse vaihtovuotta. Isä kannatti matkalle lähtemistä yksin, jotta mahdollisimman vähän suomea tulisi puhuttua. Mun mielestä tää oli ihan hyvä idea ja uskoinkin, että uusiin ihmisiin tutustuminen olis näin myös helpompaa. Todellisuudessa englannin puhuminen jäi ehkä vähän vähemmälle mitä olisin toivonut, mutta se johtui lähinnä meidän hyvin suomalaisvaltaisesta ryhmästä.

EF tarjoaa monia erilaisia kielikursseja, joista voi esim. valita haluamansa majoitustyypin. Mä päädyin perinteiseen host perheeseen, koska uskoin, että saisin siitä eniten irti kieltä ja kulttuuria ajatellen. Mun isäntäperheeseen kuului mum, dad ja 10-vuotias tyttö, joiden lisäksi jaoin vierashuoneen toisen suomalaisen kielikurssilaisen kanssa. Tää perhe oli muuttanut ulkomaille muutamia vuosia sitten osaamatta paikallista kieltä, joka auttoi niitä myös ymmärtämään meidän tilannetta paremmin. He olivat tosi ihania ja vieraanvaraisia meitä kohtaan ja voin vaan suositella perhemajoitusta kaikille sitä harkitseville! Iltoina, jolloin ei ollut järjestettyä ohjelmaa, me mm. katsottiin leffaa tai lähdettiin perheen kanssa ulos. Tykkäsin tästä paljon, koska me päästiin tutustumaan heidän ystäviin sekä näkemään eri ulottuvuuksia Brightonista.

Brighton on vähän erilainen kaupunki muuhun Englantiin nähden, mutta musta oli vaan todella kiva nähdä erilaisia puolia maasta. Monesti tuli pieniä katuja kävellessä sellainen tunne, että on ehkäpä jossain pikkukylässä Italiassa tai Ranskassa. Brittiläisten ruokailutottumukset on myös jokseenkin erilaisia, mihin Suomessa on totuttu. Meidän isäntäperheessä syötiin aamupala ja päivällinen eli ei iltapalaa ollenkaan. Mukaan host mum pakkasi aina packed lunchin, joka sisälsi pientä naposteltavaa, kuten leivän, mehun, pienen sipsipussin ja hedelmän.

”It always rains in England” -väite tuli ainakin mun osalta todistettua vääräksi. Sateenvarjon mä muistin varata mukaan, mutta sille ei ollut koko kahden viikon aikana käyttöä kertaakaan. Muistan, että yhtenä iltana satoi, mutta sekin aika kului bussissa istuen. Hyvällä tuurilla tuli ajankohta valittua, koska jossain päin Suomea oli kuulemma satanut lunta juhannuksena! Meillä Brightonissa aurinko paistoi useena päivänä ja asteita oli sellaiset reilu +20°c.

Koulunkäyntiä unohtamatta meillä oli oppitunteja kolme tuntia päivässä, joko aamulla tai iltapäivällä ja opetusryhmät oli jaettu jo aikaisemmin tehdyn kielikokeen perusteella. Meidän ryhmä oli aika tasokas, koska jonain päivänä me saatettiin puhua markkinoinnista ja toisena analysoida taideteoksia. Koulua on kuitenkin turha miettiä sen enempää, koska jokaiselle löytyy itselleen sopiva taso! Päivään sisältyi aina myös kolmen tunnin mittainen aktiviteetti, joka saattoi olla käynti jossain kuuluisassa paikallisessa paikassa (Brightonissa esim. Sealife Centre, Brighton Pier tai Royal Pavilion). Illalla me sitten joko vietettiin aikaa isäntäperheen kanssa, käytiin mm. laserzonessa, discoissa, uimassa tai keilaamassa.

Toivottavasti en nyt antanut sellaista kuvaa, ettei omaa aikaa ollut ollenkaan. Muistuttaisin vielä, että tän kaiken lisäksi me ehdittiin myös käydä Lontoossa, Portsmouthissa ja Eastbournessa, joissa meille oli varattu reilusti vapaa-aikaa, jonka jokainen sai käyttää haluamallaan tavalla esimerkiksi isoissa kauppakeskuksissa. Matkan aikana varmasti jokainen ehtii löytämään riittävästi aikaa haluamilleen asioille kaiken järjestetyn ohjelman ohella. Kahden viikon ajan jatkuneen paikasta toiseen juoksemisen jälkeen tuli tosi tyhjä ja haikea fiilis, kun piti palata Suomeen. Ekan päivän lepäämisen jälkeen olisin niin ollut taas valmis palaamaan takaisin Brightoniin. Uskon, että kielimatka sopii kaikille matkustamisesta ja kulttuureista kiinnostuneille. Ja siitä tulee varmasti ikimuistoinen kokemus, jos asenne on kohdillaan!