Lentotiedot

Tarkennetut lentotiedot mä sain tässä vähän aikaa sitten ja päätin tulla hehkuttamaan niitä myös tänne. Ensimmäinen lento Tukholman kautta lähtee siis aamulla 13. elokuuta, josta me lennetään yhdessä ruotsalaisten kanssa New Yorkiin. Mä en oo ikinä aikaisemmin lentänyt välilaskun kautta tai ees käynyt Euroopan ulkopuolella, joten oon helpottunut, että kaikilla mun lennoilla on aina mukana muutamia muitakin samalle suunnalle tulevia vaihtareita. Vaihtoaikaakin Tukholmassa on melkein kaksi tuntia.

New Yorkiin olis tarkoitus saapua paikallista aikaa iltapäivällä, jolloin aikaero varmasti painaa ja paljon. Siihen mennessä me ollaan matkustettu lentokoneella luultavasti jo 12 tuntia, vaikka kello tulee olemaan vasta kolme, kun me saavutaan perille. Lentokenttä ja hotelli sijaitsee New Jerseyn puolella, jossa me vietetään neljä yötä ja yritetään sopeutua vähän kieleen ja kulttuuriin ennen isäntäperheisiin lähtöä, joka tapahtuu 17. päivä. Mulle buukattu lento Texasiin lähtee onneksi vasta puolen päivän aikaan, joten jaksan olla sitten pirteempi sinne saavuttua. 48 päivää jäljellä!

HELSINKI - TUKHOLMA

TUKHOLMA - NEW YORK

NEW YORK - AUSTIN

Viisumihaastattelu

Viisumihaastattelu oli mulla muutama päivä sitten Yhdysvaltain suurlähetystössä ja ehdin nyt vihdoinkin tulla kertomaan siitä. Mun perjantai alkoi sillä, että me tavattiin muiden vaihtareiden kanssa aamulla konsulaatin edessä, josta jatkettiin pienissä ryhmissä yksitellen turvatarkastuksen läpi odotustilaan. Siellä meitä kutsuttiin vuoronumeroilla luukuille, joissa piti antaa papereita, sormenjäljet ja lopuksi lyhyt englanninkielinen haastattelu. Mua haastatellut nainen kysyi vaan, että miksi mä haluan Yhdysvaltoihin ja minne päin oon menossa. Eli aika läpihuutojuttu mun mielestä. Kokonaisuudessaan aikaa tähän kaikkeen meni ehkä puoli tuntia, josta itse tekemistä oli yhteensä 5 minuuttia. Me käytiin parin vaihtarin kanssa lopuksi vielä nopeesti keskustassa, jonka jälkeen lähdin kodin kautta iltavuoroon. Nimenomaan perjantai ja lauantai oli mun kohdalta tositosi kiireisiä päiviä, koska juhannus lähestyy ja asiakkaita riitti monta tuntia ihan jonoiks asti. 

Viisumihaastatteluun liittyen meiän piti tehdä hakemus netissä, jonka mä sain toukokuussa koeviikon keskelle. Mua se kiinnosti tottakai paljon enemmän kuin kokeisiin lukeminen, niin aloin täyttelemään sitä jo heti ekoina päivinä. Exploriukselta tuli tosi hyvät ohjeet hakemuksen tekemiseen, joten sain sen niiden avulla suht nopeesti ja helposti valmiiksi. Oman aikansa vei valokuvan hankkiminen, mutta mä sain onneksi samalla reissulla muitakin asioita hoidettua. Hakemuksessa vaadittiin tosi pikkutarkkaa tietoa esim. entiset kesätyökokemukset, numerosarjoja ja varmaan kymmeniä eri yhteystietoja sisältäen kaksi suvun ulkopuolista todistajaa, jotka voi todistaa tiedot oikeiksi. Vähän kuumotti sen lähettämisen jälkeen, että osasinkohan laittaa kaiken oikein ja host momin kanssa ihmeteltiin myös sitä, että kuinka vaikeeta USA:han on oikeesti päästä. Nyt oon kuitenkin tietääkseni hoitanut kaikki viralliset asiat vaihtoon liittyen ja noin viikon päästä pitäis viisumin tulla postissa.

Matkakuumetta

Kaikilla on jonkinlainen pieni asia, josta haluaa ja pystyy puhumaan loputtomiin kyllästymättä. Mulle matkustaminen on ollut aina sellanen tietynlainen energianlähde, jonka kautta mä oon pystynyt yhdistämään myös toisen mulle rakkaan asian eli valokuvaamisen. Hauskinta tässä on se, etten oikeestaan yhtään edes tiedä, että mistä mun kiinnostus näitä kahta asiaa kohtaan on lähtöisin. Jossain vaiheessa yläastetta taisin huomata, että kaikki mun esseet ja mitkälie esitelmät liittyivät jollain tavalla matkustamiseen eikä se asia oo vielä tähänkään päivään mennessä ehtinyt muuttua, joten voin vaan pahoitella kaikkien mun kanssaeläjien puolesta tätä vuosia jatkunutta avautumista vaihto-oppilasvuodesta ja kaikenlaisesta matkaamisesta ylipäätään.

Kuluneen vuoden aikana mä oon potenut ihan älytöntä matkakuumetta ja heti sijoitustietojen saamisen jälkeen en kauheesti ehtinyt miettiä muuta kuin lähtöä ja sopeutumista isäntäperheeseen. Tuntuu ihan uskomattomalta, että tätä varten on valmistauduttu henkisesti jo monia vuosia lukemalla muita vaihtariblogeja ja oon ainakin siitä yrittänyt pitää huolen, ettei odotukset nousisi liian korkealle. Oon kieltämättä tosi innoissani, mutta tottakai mua myös jännittää se mikä mua on vastassa tulevan vuoden aikana, koska mä joudun lähtemään uuteen paikkaan ilman minkäänlaista tuttua ja turvallista tukiverkostoa. Useilla lukioon tai muuhun opiskelupaikkaan jatkaminen on ollut se edellinen virstanpylväs, jolloin moni asia on muuttunut ja on jouduttu omaksumaan uudet säännöt ja erilaiset rutiinit. Mun kohdalla tää tapahtui viimeksi kolmannella luokalla, josta en kaiken lisäksi edes muista mitään. Samassa koulussa viimeset kahdeksan vuotta pyöriminen ei ehkä pysty auttamaan mua valmistautumaan uusien asioiden ja ihmisten kohtaamiseen niin nopeasti suhteutettuna siihen, miten alusta kaikki tulee kesän jälkeen alottaa. Aina on ollut ympärillä ne samat kasvot, joten ajatus ja erityisesti toteutus kaverisuhteiden uudelleenrakentamisesta vaatii paljon rohkeutta.

Tällä hetkellä tuntuu siltä, että oon varautunut parhaalla mahdollisella tavalla niin huonoihin kuin hyviinkin asioihin, joita tuun mahdollisesti vuoden aikana kohtaamaan. Ne negatiiviset ajatukset oon kuitenkin syystä tai toisesta pyrkinyt sulkemaan pois siihen asti, kunnes siihen on tarvetta reagoida paikan päällä. Oon myös yrittänyt olla ajattelematta sitä, miten asiat tulee mun vuoden aikana täällä Suomessa muuttumaan, koska en pysty niihin pahemmin Amerikasta käsin vaikuttamaan.

Vanhempien toimesta mun matkat on jostain syystä kohdistuneet vähän pienemmille paikoille eikä niinkään pääkaupunkeihin, joissa on muutenkin tullut yövyttyä tosi vähän. Oon tästä tosi kiitollinen, koska oon Suomessa todella kaupunki-ihminen enkä mä viihdy maaseudulla juuri ollenkaan. Jos mä olisinkin aikoinaan saanut valita meidän matkakohteet itse, mä olisin epäilemättä pyrkinyt pysymään omalla mukavuusalueella menemällä suurkaupunkeihin, jolloin en olis myöskään saanut siitä paikallisesta kulttuurista niin paljon irti. Niiden pienten paikkakuntien kautta oon päässyt näkemään maailmaa todella eri kantilta ja ehdottomasti yksi mun lempikohteista onkin ollut Madeira, jossa pääsin näkemään paljon erilaisia asioita erilaisessa ympäristössä.

Tähän mennessä oon ehtinyt käymään monessa eri maassa, mutta en oo ikinä kuitenkaan vieraillut Euroopan ulkopuolella. Värikäs kulttuuri, uudenlaisen ympäristön ja ihmisten näkeminen ja ylipäätään ERILAISUUS on mulle varmaan ne kaikkein mielenkiintoisimmat asiat matkustamisessa. Oon onnekas, että oon päässyt matkustamaan näinkin paljon jo tässä vaiheessa, mutta mä haluan jatkuvasti nähdä maailmaan enemmän ja erityisesti USA Etelä-Amerikan lisäksi on ollut sellainen must-go kohde jo pidemmän aikaa.

Jos multa on jotain vuoden 2014 Englannin kielikurssilta jäänyt mieleen niin se, kun silloiset isäntäperheen vanhemmat kertoi omista matkakokemuksistaan. Muutamia vuosia takaperin he olivat kyllästyneet Englannin harmauteen ja ihmisiin, jolloin pakkasivat tavaransa ja lähtivät etelän lämpöön. Neljän vuoden päästä he palasivat takaisin host-siskon koulunkäynnin takia ja kertoivat oppineensa näkemään Englannin taas eri valossa ja nimenomaan positiivisessa sellaisessa. Just tän takia mä ihailin niiden rentoa elämäntapaa ja oon huomannut, että oon ite ehkä vähän samankaltaisessa tilanteessa. Suomesta tuntuu olevan tällä hetkellä vaikea saada oikein mitään irti ja kaipaan jonkinlaista vaihtelua arkeen ja elinympäristöön. Ehkä vaihtovuosi saa mut taas arvostamaan tätä luontoa ja näkemään talven pimeyden ja kesän kesättömyyden jollain tavalla paremmassa kuvassa. Ehkä se vaatii juuri sen uuden alun maailman toisella puolella nimenomaan eri kulttuurissa.

Kesäloma

Huhhuh nyt on lukion ykkönen ohi!

Mun osalta tää lukuvuosi meni muutamaa pohjanoteerausta lukuun ottamatta hyvin, kun ottaa huomioon, että koulun ohella pyöri paljon muutakin hässäkkää. Oon tutustunut vuoden aikana vanhojen tuttujen lisäksi muihin ihmisiin, joiden kanssa olisi ollut ihana jatkaa vielä lukion loppuun asti yhdessä, mutta toisaalta oon kyllä tosi innoissani ens vuodesta. Nyt kun kevätjuhlat on juhlittu, jäljelle jäi ehkä vähän tyhjä olo, koska tuun palaamaan takaisin samaan kouluun vasta reilun vuoden päästä ja joitain ihmisiä en tuu välttämättä näkemään enää ikinä. Senkin takia syksystä 2017 tulee varmasti mielenkiintoinen, sillä silloin mä aloitan koulun vuotta nuorempien kanssa ja vielä uudella opetussuunnitelmalla, mikä tulee sekoittamaan pakkaa jo ennestään.

 Kesälle mä oon ehtinyt suunnitella jo huomattavasti menoa ja innolla ootan, että näin hyvät säät jatkuu vielä muutaman kuukauden, jotta niiden suunnitelmien toteuttaminen ei jäis vaan ajatuksen tasolle. Koko kevään lisäksi myös viimeviikot on olleet mun osalta tosi hektisiä ja joka päivälle on keksitty jotain tekemistä osittain koeviikon, viisumihakemuksen ja lämpimämpien kelien takia. Yritän ottaa tästä kesästä nyt kaiken irti, jotta voin muistella niitä hyviä hetkiä myöhemmin sitten Amerikan puolella.