Hakuprosessi

Ajattelin tähän väliin kertoa vähän Exploriuksen hakuprosessista, koska uskon tulevien vaihtareiden hyötyvän siitä.  Tietysti mun kokemus tästä oli vähän erilaisempi mitä useimmilla, koska olin niin aikaisin liikkeellä, mutta suunnilleen samalla kaavalla se kaikilla menee. Tähän postaukseen oli tosi vaikea saada kuvia, joten tein pienen kuvakollaasin mun vuoden takaiselta luokkaretkeltä Etelä-Saksaan ja Itävaltaan. Aluksi haluun vielä koko hakuprosessiin liittyen selventää, että kyseiset vaiheet vaihtelee tietenkin järjestön ja ihan oman itsensä mukaan, mutta näin se mun kohdalla meni.

Järjestön valinta ja ilmoittautuminen

Valitsin järjestöä useiden vuosien ajan lukemieni blogien avulla hitaasti, mutta varmasti. Mä päädyin loppujen lopuksi Exploriukseen, koska muilta kuulemien palautteiden jälkeen se kuulosti mulle sopivalta järjestöltä. Tähän mennessä en oo valintaani katunut ja kaikki on sujunut ongelmitta. Yleensä vaihtoon haetaan suunnilleen vuosi ennen ajankohtaa, jotta papereiden täyttämisille ja lääkärikäynneille jäisi riittävästi aikaa. Itse mä kuitenkin ilmoittauduin haastatteluun jo lokakuussa 2014, koska hinku tehdä jotain asian eteen oli kova. Alustava hakemus eli ilmoittautuminen tehtiin helposti netissä, jonka jälkeen muhun otettiin yhteyttä toimistolta.

Haastattelu

Haastattelu sovittiin kahden päivän päähän ilmoittautumisesta ja muistan jännittäneeni kyseistä päivää ja erityisesti englanninkielistä osuutta tosi paljon, mutta kyseessä olikin vaan rento juttutuokio. Tässä vaiheessa on varmaan hyvä mainita, ettei haastattelu sido mihinkään ja mahdollisen vaihto-oppilaspaikan varmistus tulee vasta hyväksymisen jälkeen. Haastattelu käytiin siis pääosin suomeksi lukuun ottamatta kahta kysymystä, jotka olivat ”tell me something about your school” ja ”what is your favorite subject” luokkaa. Suomenkielinen osuus koostui taas lähinnä ”mitä jos...” – kysymyksistä. Päivä tän jälkeen tulikin sitten jo sähköpostia, jossa mun kerrottiin olevan vaihtari vuosiluokkaa 2016–2017. Tää johti odotteluvaiheeseen, joka kesti sellaiset 10 kuukautta. Monet varmaan miettii, että miksi hakea vaihtoon niin aikaisin, koska mieli voi muuttua ja tietää ettei se kuitenkaan nopeuta ajankulua? Mun kohdalla olin lähinnä vaan helpottunut, että pääsin eroon siitä ikuisesti jatkuvasta epätietoisuudesta vaihtovuoden toteutumista kohtaan.

Hakupaketti

Sitten se hermoja raastavin, mutta tärkein osuus koko hakuprosessista. Hakupaketti lähetettiin mulle elokuussa, josta oli noin 1,5 kuukautta deadlineen. Mun vastaanottavana järjestönä toimii Cetusa, eli sain niiden hakupaketin täytettäväksi. Yleisohjeet oli lähetetty molemmilta järjestöiltä jo etukäteen sähköpostiin, joka aiheutti heti alkuun vähän hämmennystä varsinkin, kun ne saattoi mennä ihan ristiin. Näin alkuun vinkkinä hakupaketin tekemiseen on just se, että käytte sen kerran ajatuksella läpi listaten kaikki mikä on vähänkin epäselvää ja soitatte järjestöönne, jossa niihin osataan sitten vastata!

Mutta sit itse asiaan. Mun hakupaketti sisälsi noin 25 sivua (+ liitteet) täytettävää perustiedoista lääkärintodistuksiin. Lisäksi tuli mm. rastia kiinnostuksenkohteita, koota valokuva-albumi, allekirjoittaa kasa sääntöjä, vastailla kysymyksiin motiiveista lähteä vaihtoon sekä kirjoittaa kirje isäntäperheelle – niin sun kuin sun vanhempien. Kaavakkeet oli melko nopea ja helppo täydentää, mutta sitten kun tuli vähän luovempien tekstien vuoro, niin monet mut tuntevat ainakin tietää ettei se suju kauheen luonnostaan. Ehdottomasti hankalimpia ja aikaa vieviä kohtia oli rokotustietojen selvittäminen, joiden lomassa mä ehdin jo kyseenalaistaa, että pääsenkö ollenkaan lähtemään matkaan.

Cetusa vaati pienehkön neljän kuvan valokuva-albumin, johon tuli lisätä kuvia kuvateksteineen perheestä, talosta ja kavereista. Ja niin kuin jo mainitsin, syventävät kysymykset pistivät miettimään oikein toden teolla. Miettikääpä mitä itse vastaisitte ”if you could positively impact the global community, how would you do so” ja ”give an example of your sensitivity to the feelings of others” tyyppisiin kysymyksiin. Eikä yhtään auttanut, että olin tän koko hakupakettiasian kanssa yksin, koska sain sen tosiaan niin aikaisin, etten ollut ehtinyt vielä törmätä muihin vaihtareihin. Tätä tuli stressattua alussa varsin paljon, koska en yhtään tiennyt teinkö ylipäätään mitään oikein.

Long story short tän jälkeen tuli kyllä sellainen fiilis, etten halua nähdä enää yhtäkään paperia ja ymmärrän hyvin vaihtareita, joilla on jäänyt hakupaketin täyttäminen viimetinkaan. Ja vaikka aloitinkin sen tekemisen heti ekoina päivinä, niin piti ihan kunnolla ponnistella, että kaiken ehti lopulta tehdä. Deadlinen lähestyessä sainkin sitten ilokseni vielä tietää, että lääkärin täyttämissä papereissa oli virhe niin meinas siinä hermot mennä, kun joutui vielä uudestaan säätämään niiden kanssa. Mun lääkäri oli kuitenkin aivan ihana ja ymmärsi mun tilanteen, koska oli itsekin ollut vaihdossa, niin siitäkin jäi loppuen lopuksi positiivinen kokemus.

Odottaminen

Voi sitä helpotuksen määrää, kun olin saanut hakupaketin lähetettyä! Tässä vaiheessa tulee usein muutamien kuukausien odotustauko riippuen siitä mihin aikaan hakupaketti on täytetty. Mulla kuitenkin sattui sellainen tuuri, että isäntäperhe löytyi jo kaksi päivää sen jälkeen, kun hakupaketti hyväksyttiin Yhdysvalloissa! Eli siis sain sijoitustiedot melkein vuotta ennen lähtöä, minkä en ollut ikinä kuullut tapahtuvan kenellekään muulle. Muutamia saman kokeneita kuitenkin löytyi sitten ajan kuluessa. Tässä välissä käytiin myös suorittamassa ELTIS – testi, joka kaikkien USA:n koulujärjestelmään pyrkivien tulee tehdä. En osannut yhtään ajatella testiä etukäteen, joten voin sanoa ettei jännittänyt tippaakaan. Mun mielestä se oli tasoltaan kuitenkin aika vaikea, mutta hyvin läpäistävissä. Lisäksi oli kolme vapaaehtoista Get Ready – tapaamista, joissa valmistauduttiin tulevaan vuoteen mm. kuuntelemalla entisten vaihtareiden kokemuksia. Lääkärikeikkoja tuli tässä kohtaa myös tosi paljon, koska multa tosiaan puuttui viisi Suomen rokotusohjelman ulkopuolista rokotetta. Niiden kanssa piti sit säätää ja käydä hakemassa ihan kiitettävän monta kertaa. Tuberkuloositestissä tuli myös käydä, ja sen seurauksena keuhkoröntgenissä, jos tulos oli positiivinen. Multa sitä ei kuitenkaan vaadittu. Muutaman viikon kuluttua on vielä luvassa Exploriuksen koko päivän kestävä valmennustilaisuus.

Sijoitustiedot ja lähtö

Sijoitustiedot tulee useimmille vaihtareille yleensä ympäripyöreesti helmi-heinäkuun vaihteessa ja en ikinä uskonut, kun sanottiin, että ne tulee odottamattomimpana hetkenä. Voin kuitenkin nyt myöntää olleeni väärässä, koska sitä se todellakin oli! Lähdöstä sen verran, että siihen pystyy varautumaan parhaiten mm. lukemalla vaihtariblogeja ja käymällä järjestön järjestämissä tilaisuuksissa. Meillä Get Readyssä annettiin tosi hyvä vinkki siitä, että päivittäin kolmen uuden vieraskielisen sanan opetteleminen kannattaa ja ei varmasti oo pahitteeksi. Kannattaa myös esimerkiksi tehdä pakkauslista etukäteen ja tutustua isäntäperheeseen paremmin ennen lähtöä. Toisaalta mä yritän olla valmistautumisen kanssa tosi varovainen, etten vahingossakaan aseta itselleni liikaa tavoitteita tai elä vaihtovuotta etukäteen.

Pahoittelen tän postauksen tekstipainotteisuutta. Hyvä jos jaksoitte lukea ja tästä oli apua kiinnostuneille. Jos kuitenkin jäi vielä jotain epäselväksi tai haluutte jakaa omia kokemuksianne niin laittakaa ihmeessä viestiä!

Sijoitustiedot

Ensinnäkin anteeksi, jos tää teksti takkuilee. Mä en osaa ollenkaan päättää, että kirjoitanko puhe- vai kirjakielellä, joten oon nyt yrittänyt yhdistellä molempia ja saada lopputulokseksi mahdollisimman luonnollisen välimuodon.

Sain mun sijoitustiedot jo viimevuoden puolella lokakuussa, jolloin mulle soitettiin kesken tunnin tuntemattomasta numerosta. Tuolloin mä päätin kuitenkin antaa asian odottaa ja soittaa takaisin silloin, kun aikaa oli taas enemmän. Jostain syystä mun mielessä kävi ajatus, että soittaja saattaisi olla Explorius, joten menin vielä tarkistamaan heidän numeronsa. Vasta kaksi päivää aiemmin mä olin tosiaan saanut viestin mun hakupaketin hyväksymisestä Yhdysvalloissa, joten ehdin automaattisesti ajatella, että asian täytyi jotenkin liittyä siihen. Soittaessani takaisin tuli kuitenkin ihan mahtava fiilis, kun isäntäperheen kerrottiin löytyneen jo. Alkuhässäkän jälkeen olin tästä tiedosta vielä tosi varuillani, koska ajattelin, että heidän elämäntilanne ja ajatukset ehtii ajan myötä muuttumaan. Nyt pikkuhiljaa se alkaa kuitenkin pinttymään mun päähän, että mä todellakin tuun asumaan vuoden tän perheen luona.

Ensi vuoden mä tuun siis viettämään Texasissa! Mun tuleva isäntäperhe asuu Texasin pääkaupungin Austinin esikaupunkialueella, jonka yhteisasukasluku on noin 1,9 miljoonaa. Itse kylä on paljon pienempi mihin oon täällä Suomessa tottunut, mutta heiltä ajaa sellaiset 30 minuuttia Austinin keskustaan, jossa on varmasti vähän vilkkaampaa. Asuinalue vaikuttaa myös mun mielestä tosi mukavalta ja perheystävälliseltä varsinkin niiden kuvien perusteella, mitä host mom on ehtinyt jo lähettää. Mun isäntäperheeseen kuuluu mom, dad, 6-vuotias poika sekä 3-vuotias tyttö ja tuun olemaan heidän ensimmäinen vaihtarinsa. Tää perhe on todella aktiivinen ja käy usein esim. eläintarhoissa, uimassa, jääkiekkomatseissa ja ulkona syömässä. Hakupaketin mukaan meitä yhdistikin mm. lätkä ja tosi TV-ohjelmien katsominen.

Tottakai mulla oli alun perin jonkinlainen kuva Texasista mitä nyt olin muualta kuullut ja elokuvista nähnyt. Cowboyt, rodeo, autiomaa, kuumuus, pikaruoka, eteläinen aksentti, countrymusiikki, ja nyt isäntäperheeseen tutustuessa pystyn sanomaan, että näitä stereotypioita sieltä todellakin löytyy ja runsaasti. Niiden takana on kuitenkin niin paljon enemmän elämää ja ihmisiä mahtuu moneen muottiin, että jään innolla odottamaan mitä kaikkea tuun mun vuoden aikana kohtaamaan. Host momin mukaan kaupunkina Austin ja sen ympäristö on muutenkin erilainen muihin Texasin alueisiin verrattuna, koska siinä missä muu Texas saattaa olla vanhoillinen, voi Austin olla paljon vapaamielisempi.

Pakko myöntää, että koulunkäynti jännittää mua tällä hetkellä kaikkein eniten, koska se tulee varmasti poikkeamaan jo pelkästään oppilasmäärän takia siitä mihin me ollaan täällä Suomessa totuttu. Saa nähdä miten mä nimittäin sopeudun 2600 oppilaan sekaan! Oon kuitenkin enemmän kuin tyytyväinen, että harrastusmahdollisuudet on monipuoliset ja koulu näyttää panostavan niihin kunnolla, koska esimerkiksi jo pelkästään campus –alueella on useita erilaisia urheilukenttiä. Kuulin myös jostain, että Texasin kouluihin otetaan viisi vaihtaria per lukuvuosi, joka on mun mielestä varsin vähän oppilasmäärään suhteutettuna, mutta ainakin pääsen tutustumaan heihin entistä paremmin!

Myös ilmastossa tulee olemaan totuttelemista, koska se saattaa vaihdella vuoden aikana huomattavan paljon. Olin toivonut haastattelussa, että pääsisin mahdollisesti lämpimään osavaltioon (vaikka kaikki osavaltiot onkin varmaan keskimäärin lämpimämpiä kuin Suomi) ja sijoitustietoja soitellessa mulle sitten kerrottiin, että se toive tulee ainakin toteutumaan. Korkeimmillaan lämpötila saattaa Texasissa nousta 40 asteeseen ja talvella laskea nollan alapuolelle. Nyt huhtikuussa mittari näyttää 30˚C ja joulun alla säätä seuraillessa saattoi se silloinkin olla reilusti yli 20 tuntumassa, eli ainakin erilainen joulu on luvassa.

Mä odotan lähtöpäivää jo tosi paljon, koska haluan päästä näkemään miten eri tavalla pystyn elämään mun vuottani verrattuna siihen mihin oon täällä Suomessa tottunut. En malta päästä näkemään minkälainen mun tuleva asuinpaikka on ja minkälaista se arki on vähän pienemmässä kylässä ja ennen kaikkea paikallisessa perheessä ja yhteisössä.

The first one

Moikka! Oon pääkaupunkiseudulla asuva 17-vuotias tyttö, jonka olis tarkoituksena lähteä Amerikkaan vaihtoon vuosiksi 2016–2017 Exploriuksen kautta. Pitkän harkinnan jälkeen päätin nyt vihdoinkin tehdä tän blogin lähinnä pitämään mun perheen, sukulaiset ja kaverit ajan tasalla.

Ajatus ulkomailla asumisesta kävi mulla ensimmäisen kerran mielessä noin viisi vuotta sitten ja siitä lähtien vaihto-oppilasvuosi onkin ollut yksi mun suurimmista haaveista ikinä. Tosiaan alkuvaiheessa olin määrätietoisesti suuntaamassa Espanjaan, mutta se villitys meni nopeasti ohi, kun mä kiinnostuin Yhdysvalloista. Ohessa tuli myös mietittyä Etelä-Amerikan maita useaan otteeseen, mutta loppupeleissä englannin oppiminen oli siinä sitten se ratkaiseva tekijä. Päätöstä helpotti myös mun kiinnostus amerikkalaista kulttuuria, ihmisiä ja koulua kohtaan, jotka vaikuttivat kokemisen arvoisilta asioilta.

Mulla vanhempien suostuttelu oli ihan odotutetusti tässä kaikessa se haastavin osuus, enkä tiedä lämpenivätkö ne koskaan edes kunnolla tälle idealle. Siitä huolimatta oon ihan älyttömän kiitollinen, että kaikki vaiva on ollut sen arvoista ja pääsen nyt elokuussa lentämään New Yorkin kautta mun tulevaan kotikaupunkiin – sijoitustiedot oon jo ajat sitten saanut, mutta kirjoitan niistä myöhemmin tarkemmin. Blogeista oli mulle myös ihan suunnaton apu, kun vielä haaveilin tästä kaikesta. Kaikki ne, jotka oon suinkin ehtinyt lukemaan, ovat pitäneet mun motivaatiota yllä ja muistuttaneet aina huonoimpina päivinä siitä miksi ylipäätään haluan kokea vaihto-oppilasvuoden, joten toivottavasti tästä on myös hyötyä jollekin samalla tavalla! Lähtöpäivään mulla on vielä reilu 4 kuukautta aikaa ja pyrin ennen sitä kertomaan valmistautumisesta, fiiliksistä ja muista vaihtoon liittyvistä asioista. Otan mielelläni ehdotuksia vastaan!

Tervetuloa seuraamaan mun vaihtovuotta kaikki siitä kiinnostuneet!

LOTTA