Ensinnäkin
anteeksi, jos tää teksti takkuilee. Mä en osaa ollenkaan päättää, että kirjoitanko
puhe- vai kirjakielellä, joten oon nyt yrittänyt yhdistellä molempia ja saada
lopputulokseksi mahdollisimman luonnollisen välimuodon.
Sain mun
sijoitustiedot jo viimevuoden puolella lokakuussa, jolloin mulle soitettiin
kesken tunnin tuntemattomasta numerosta. Tuolloin mä päätin kuitenkin antaa
asian odottaa ja soittaa takaisin silloin, kun aikaa oli taas enemmän. Jostain
syystä mun mielessä kävi ajatus, että soittaja saattaisi olla Explorius,
joten menin vielä tarkistamaan heidän numeronsa. Vasta kaksi päivää aiemmin mä olin tosiaan saanut viestin mun hakupaketin hyväksymisestä Yhdysvalloissa, joten
ehdin automaattisesti ajatella, että asian täytyi jotenkin liittyä siihen. Soittaessani
takaisin tuli kuitenkin ihan mahtava fiilis, kun isäntäperheen kerrottiin
löytyneen jo. Alkuhässäkän jälkeen olin tästä tiedosta vielä tosi varuillani,
koska ajattelin, että heidän elämäntilanne ja ajatukset ehtii ajan myötä
muuttumaan. Nyt pikkuhiljaa se alkaa kuitenkin pinttymään mun päähän, että mä
todellakin tuun asumaan vuoden tän perheen luona.
Ensi vuoden
mä tuun siis viettämään Texasissa! Mun tuleva isäntäperhe asuu Texasin
pääkaupungin Austinin esikaupunkialueella, jonka yhteisasukasluku on noin 1,9
miljoonaa. Itse kylä on paljon pienempi mihin oon täällä Suomessa tottunut,
mutta heiltä ajaa sellaiset 30 minuuttia Austinin keskustaan, jossa on varmasti
vähän vilkkaampaa. Asuinalue vaikuttaa myös mun mielestä tosi mukavalta ja
perheystävälliseltä varsinkin niiden kuvien perusteella, mitä host mom on
ehtinyt jo lähettää. Mun isäntäperheeseen kuuluu mom, dad, 6-vuotias poika sekä
3-vuotias tyttö ja tuun olemaan heidän ensimmäinen vaihtarinsa. Tää perhe on
todella aktiivinen ja käy usein esim. eläintarhoissa, uimassa,
jääkiekkomatseissa ja ulkona syömässä. Hakupaketin mukaan meitä yhdistikin mm.
lätkä ja tosi TV-ohjelmien katsominen.
Tottakai
mulla oli alun perin jonkinlainen kuva Texasista mitä nyt olin muualta kuullut
ja elokuvista nähnyt. Cowboyt, rodeo, autiomaa, kuumuus, pikaruoka, eteläinen
aksentti, countrymusiikki, ja nyt isäntäperheeseen tutustuessa pystyn sanomaan,
että näitä stereotypioita sieltä todellakin löytyy ja runsaasti. Niiden takana
on kuitenkin niin paljon enemmän elämää ja ihmisiä mahtuu moneen muottiin, että
jään innolla odottamaan mitä kaikkea tuun mun vuoden aikana kohtaamaan. Host
momin mukaan kaupunkina Austin ja sen ympäristö on muutenkin erilainen muihin
Texasin alueisiin verrattuna, koska siinä missä muu Texas saattaa olla
vanhoillinen, voi Austin olla paljon vapaamielisempi.
Pakko
myöntää, että koulunkäynti jännittää mua tällä hetkellä kaikkein eniten, koska
se tulee varmasti poikkeamaan jo pelkästään oppilasmäärän takia siitä mihin me
ollaan täällä Suomessa totuttu. Saa nähdä miten mä nimittäin sopeudun 2600 oppilaan
sekaan! Oon kuitenkin enemmän kuin tyytyväinen, että harrastusmahdollisuudet
on monipuoliset ja koulu näyttää panostavan niihin kunnolla, koska esimerkiksi
jo pelkästään campus –alueella on useita erilaisia urheilukenttiä. Kuulin myös jostain, että Texasin
kouluihin otetaan viisi vaihtaria per lukuvuosi, joka on mun mielestä varsin
vähän oppilasmäärään suhteutettuna, mutta ainakin pääsen tutustumaan heihin
entistä paremmin!
Myös ilmastossa
tulee olemaan totuttelemista, koska se saattaa vaihdella vuoden aikana
huomattavan paljon. Olin toivonut haastattelussa, että pääsisin mahdollisesti
lämpimään osavaltioon (vaikka kaikki osavaltiot onkin varmaan keskimäärin
lämpimämpiä kuin Suomi) ja sijoitustietoja soitellessa mulle sitten kerrottiin, että se toive tulee
ainakin toteutumaan. Korkeimmillaan lämpötila saattaa Texasissa nousta 40
asteeseen ja talvella laskea nollan alapuolelle. Nyt huhtikuussa mittari
näyttää 30˚C ja joulun alla säätä seuraillessa saattoi se silloinkin olla reilusti
yli 20 tuntumassa, eli ainakin erilainen joulu on luvassa.
Mä odotan lähtöpäivää jo tosi paljon, koska haluan
päästä näkemään miten eri tavalla pystyn elämään mun vuottani verrattuna siihen
mihin oon täällä Suomessa tottunut. En malta päästä näkemään minkälainen mun
tuleva asuinpaikka on ja minkälaista se arki on vähän pienemmässä kylässä ja
ennen kaikkea paikallisessa perheessä ja yhteisössä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti