Tässä muutamia Suomen ja USA:n välisiä eroja, joita oon huomannu ihan ekoista päivistä lähtien. Teen varmaan toisen osan vielä myöhemmin, koska esimerkkejä riittää.
- Kortilla maksaminen: Kauppojen maksutilanteessa pankkikortti ojennetaan myyjälle, joka hoitaa maksamisen sun puolesta. PIN-koodia ei kysytä, mikä on mun mielestä ehkä älyttömin idea ikinä, koska jos kortti varastetaan niin rahat katoaa tililtä heti.
- Kortilla maksaminen: Kauppojen maksutilanteessa pankkikortti ojennetaan myyjälle, joka hoitaa maksamisen sun puolesta. PIN-koodia ei kysytä, mikä on mun mielestä ehkä älyttömin idea ikinä, koska jos kortti varastetaan niin rahat katoaa tililtä heti.
- Katuvalot: Tässä naapurustossa missä asun, ei oo yhtiäkään katuvaloja ja oon myös huomannu, ettei niitä näy moottoriteillä tai yleisesti ottaen kauheesti missään. Kaikki pimenee heti kun vähänkin hämärtyy ja ite en ainakaan uskalla liikkua ulkona metriäkään, vaikkei se näytä paikallisia pahemmin liikuttavan.
- Autokolarit: Tässä lähinnä se suurin syy, miks en uskalla kävellä ulkona pimeällä. Voin nähdä päivittäin ihan hyvin ainakin kaks autokolaria, mikä on täysin normaalia ja eroaa mun mielestä aika paljonkin Suomesta. Täällä päin on tapana laittaa risti tien varteen muistoksi autokolarin uhrille ja sanonpahan vaan, että niitä tulee aina silloin tällöin bongailtua.
![]() |
Kaikki on vähän isompaa alkaen moottoriteistä juomien kokoon. Perus tollanen litran limu. |
- Lava-autot: Texasissa niitä näkyy kaikkialla. Mun mielestä on jotenkin hauska nähä 16 -vuotiaita ajamassa lava-autolla kouluun.
- Sanonnat: Oh my God oli ehkä yleisin lausahdus, joka lipsahti multa Suomessa. Mun isäntäperheen keskuudessa se on kuitenkin lähempänä kirosanaa, mikä yllätti mut täysin! En ollut ikinä kuullu siitä, että sen vois tulkita kirosanana, enkä mä vielä parin kuukaudenkaan jälkeen ymmärrä miks asia on näin, mutta oon yrittänyt parhaan mukaan vältellä sen käyttämistä. Myös bless youn yleinen käyttö on ihmetyttänyt mua tosi paljon. Olin kerran enkun tunnilla, jossa mun takana istu yks tyttö, joka oli flunssassa. Mä en pysyny enää laskuissa mukana kuinka monta kertaa se aivasti ton tunnin aikana, oli varmaan lähempänä 50 kertaa, mutta enemmän huvitti se, miten jokaikisen kerran jälkeen koko luokka toisti ihan pokkana perässä "bless you". Vähän ajan jälkeen toi alko kuulostamaan ihan naurettavalta, mutta kai sillä on joku syvempikin merkitys.
- Vessat: Vessojen kopin raot on yks asia, mitä ei voi olla huomaamatta. Tää kohta on pätenyt ihan jokaiseen julkiseen vessaan missä oon ollut koulusta lentokenttään lähtien. Vessojen koppien ovissa on siis kirjaimellisesti varmaan 5 sentin raot ja en vaan pysty käsittämään, mikä sen idea on ja kuka siitä hyötyy.
- Juomat: Jokaisessa ruokapaikassa on juoman refill eli uudelleentäyttö. Voit siis käydä täyttämässä sun lasin niin monta kertaa ilmaiseksi kun haluut, joten en tiiä miks ostaisit suuremman mukin, jos saat juoda halvemmalla saman verran. Punaiset kupit on varmasti myös monelle tuttu juttu amerikkalaisista leffoista. Niitä kuitenkin käytetään, koska ne on ehkä halvimmat kertakäyttömukit mitä täältä löytyy - siinä missä Suomessa niistä kustannetaan ainakin kymmenkertainen hinta.
- Työt: Jokainen mun ikäinen nuori käy töissä koulun ohella ja on normaalia, että sulla on monta työtä. Kaupoissa siis näkyy todella paljon alaikäisiä työntekijöitä. Täältä löytyy myös mitä oudoimpia ammatteja. Yks ensimmäisiä asioita mitä huomasin tänne tultuani oli se, että jonkun lentokenttätyöntekijän työnkuvaan oikeesti kuului katsoa, että kaikki astuu liukuportailla kunnolla sille portaalle eikä vahingossa kahden portaan välissä olevaan rakoon. Näytti olevan jotain huippuloogista tapaturman ennaltaehkäisemistä.
- Kaupat: Amerikassa moni paikka on suunniteltu sillä kaavalla, että asutuskeskitykset on yhessä paikkaa ja ns. kylän keskusta toisessa. Meillä Suomessa se menee perjaatteessa sillee, että asuintalot rakennetaan palveluiden ympärille niin, että niihin pääsee helposti ja nopeesti. Täällä siis kaupat on tooosi kaukana naapurustoista, ihan vaan esimerkiks meillä 10km etäisyydellä ja en ikinä tulis pääsemään sinne ilman autoa. Mua turhauttaa tää useesti, koska välillä haluis vaan käydä nopeesti ostaa vaikka eväitä kouluun, mutta oot siinäkin riippuvainen kuskista. Muutenkin kyytien suunnittelu tuntuu usein monimutkaisimmalta asialta, mitä oon ikinä joutunu tekemään.
- Ostoskassit: Kauppojen muovipussit on niin pieniä, että on ihan normaalia tulla takasin 20 kassin kanssa. Kassat myös pakkaa ostokset sua varten (joissain kaupoissa saattaa olla ihan erikseen työntekijöitä palkattuna sitä varten), joten ostotilanne kestää tosi kauan, jos se sama myyjä tekee kaiken tän.
- Koulutarvikkeet: Ensimmäisellä kouluviikolla opettajat pyys meitä tuomaan luokkahuoneeseen seuraavalle tunnille paperilautasia, nenäliinoja, teippiä, tusseja ja ties mitä. Luulin ihan tosissani, että tää oli vitsi, mutta löysin itteni muutaman päivän päästä kaupasta ostamasta niitä. Joillain kursseilla nää ei oo pakollisia asioita tuotavaks, mutta voit kuitenkin saada lisäpisteitä eli nostaa arvosanaa jos ostat niitä luokkaan.
- Arviointikriteerit: Tää kohta liittyy osittain myös edelliseen, koska en kerta kaikkiaan ymmärrä, että pystyt tavallaan lahjomalla parantamaan sun koulumenestystä. Mun edellisellä espanjan kurssilla, josta mut vaihdettiin lukkarimuutosten takia pois, oli käytössä ehkä oudoin yhdistelmä ikinä. Meille jaettiin kolme "bathroom passia" joiden piti kestää aina elokuusta joululomaan asti. Tää toimi sillä tavalla, että jos koit tarpeelliseks käydä vessassa kesken tunnin, luovutit yhden passeista opettajalle, mikä toimi sun lupalappuna. Vuoden lopuks pystyit saada lisäpisteitä sun jäljellä olevista passeista, eli yksinkertaisuudessaan, jos et käyny puolen vuoden aikana kertaakaan vessassa espanjan tunnin aikana, sait lisäpisteitä, mikä parhaimmassa tapauksessa saatto nostaa sun arvosanaa. Miettikääpäs sitä XD Mutta muuten... Suurimmassa osassa Amerikkaa käytetään siis A-F -arviointiasteikkoa, jossa A on paras ja F hylätty. Kaikki tehtävät, testit ym. arvioidaan prosenttiasteikolla 60-100 ja sen mukaan saadaan sitä vastaava kirjain: 0-60 on F, 60-70 on D, 70-80 on C, 80-90 on B ja 90-100 on A.
- Kokeet: Mulla riittää tätä juttua koulusta, koska siellä mä nyt suunnilleen asunkin päivästä toiseen tai siltä ainakin tuntuu. Testejä on KOKO AIKA, kirjaimellisesti ihan koko aika ja ykskin tunti olis poikkeus jos ei testattais jotain. Jos tää amerikkalainen koulusysteemi on vaikuttanut muhun millään tavalla näiden parin kuukauden aikana, niin ainakin sillä, että teen nykyään kaiken viimetipassa. Yksinkertasesti syynä on se, että meillä on aina joku testi meneillään, joten oon kokenut parhaimmaks tavaks lukea niihin vasta edellisellä tunnilla.
- Työt: Jokainen mun ikäinen nuori käy töissä koulun ohella ja on normaalia, että sulla on monta työtä. Kaupoissa siis näkyy todella paljon alaikäisiä työntekijöitä. Täältä löytyy myös mitä oudoimpia ammatteja. Yks ensimmäisiä asioita mitä huomasin tänne tultuani oli se, että jonkun lentokenttätyöntekijän työnkuvaan oikeesti kuului katsoa, että kaikki astuu liukuportailla kunnolla sille portaalle eikä vahingossa kahden portaan välissä olevaan rakoon. Näytti olevan jotain huippuloogista tapaturman ennaltaehkäisemistä.
![]() |
Matikan tunnilla yks poika halus ottaa kuvan mun puhelimen lukitusnäytöstä, koska sen mielestä oli niin siistiä nähdä se suomeksi? |
- Ostoskassit: Kauppojen muovipussit on niin pieniä, että on ihan normaalia tulla takasin 20 kassin kanssa. Kassat myös pakkaa ostokset sua varten (joissain kaupoissa saattaa olla ihan erikseen työntekijöitä palkattuna sitä varten), joten ostotilanne kestää tosi kauan, jos se sama myyjä tekee kaiken tän.
- Koulutarvikkeet: Ensimmäisellä kouluviikolla opettajat pyys meitä tuomaan luokkahuoneeseen seuraavalle tunnille paperilautasia, nenäliinoja, teippiä, tusseja ja ties mitä. Luulin ihan tosissani, että tää oli vitsi, mutta löysin itteni muutaman päivän päästä kaupasta ostamasta niitä. Joillain kursseilla nää ei oo pakollisia asioita tuotavaks, mutta voit kuitenkin saada lisäpisteitä eli nostaa arvosanaa jos ostat niitä luokkaan.
- Arviointikriteerit: Tää kohta liittyy osittain myös edelliseen, koska en kerta kaikkiaan ymmärrä, että pystyt tavallaan lahjomalla parantamaan sun koulumenestystä. Mun edellisellä espanjan kurssilla, josta mut vaihdettiin lukkarimuutosten takia pois, oli käytössä ehkä oudoin yhdistelmä ikinä. Meille jaettiin kolme "bathroom passia" joiden piti kestää aina elokuusta joululomaan asti. Tää toimi sillä tavalla, että jos koit tarpeelliseks käydä vessassa kesken tunnin, luovutit yhden passeista opettajalle, mikä toimi sun lupalappuna. Vuoden lopuks pystyit saada lisäpisteitä sun jäljellä olevista passeista, eli yksinkertaisuudessaan, jos et käyny puolen vuoden aikana kertaakaan vessassa espanjan tunnin aikana, sait lisäpisteitä, mikä parhaimmassa tapauksessa saatto nostaa sun arvosanaa. Miettikääpäs sitä XD Mutta muuten... Suurimmassa osassa Amerikkaa käytetään siis A-F -arviointiasteikkoa, jossa A on paras ja F hylätty. Kaikki tehtävät, testit ym. arvioidaan prosenttiasteikolla 60-100 ja sen mukaan saadaan sitä vastaava kirjain: 0-60 on F, 60-70 on D, 70-80 on C, 80-90 on B ja 90-100 on A.
![]() |
Oikeella esimerkkiä vanhasta englannin kielestä. Ihan hepreaa mulle. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti