Cross country

Olin ihan satavarma ennen kun tänne lähdin, että haluun alottaa jonkun harrastuksen mun vaihtovuoden aikana, mikä pääty lopulta olemaan cross country eli maastojuoksu. Täytyy sanoa, että juokseminen ei ollut eikä vieläkään oo ihan se mun lempiasia ikinä, mutta tää harrastus on kuitenkin muuttanut mun asennetta paljon positiivisempaan suuntaan.

Tää kausi meni mun osalta aika penkin alle, koska sain rasitusvamman jalkaan heti vähän reilun 2 viikon treenaamisen jälkeen. Olin siitä aika maassa, koska juokseminen oli just alkanu sujumaan ja pääsin jopa siihen pisteeseen, missä oisin tehnykin sitä ihan mielelläni. Myös ekat kisat olis ollu samana viikonloppuna, mutta mun loukkaantumisen takia pystyin osallistumaan vasta kauden viimiseen juoksumiittiin. Kolme viikkoa meni toipumiseen, jolloin siis menin silti aamusin treeneihin, mutta treenasin kuntopyörällä, venyttelin ja kävin lihashuollossa. Mulla oli tylsää kun mikä, mutta jalka oli sen verran huonossa kunnossa, että käveleminenkin oli joskus aika vaivalloista. Sillon kun päätin etten jaksa kuntopyörää enää sekuntiakaan, niin pääsin juoksemaan noin 20-30 minuutin matkoja tasasella tekonurmella samalla kun muu joukkue veti 60 minuuttia intervalleja kovalla maalla. Mutta pakko se oli alottaa vähän rennommin.

Cross country on aika yleinen harrastus vaihtareiden keskuudessa, joten jos joku miettii alottavansa sen, niin mun vinkki on, että lenkkeilkää paljon ja säännöllisesti jo Suomessa ennen lähtöä! Mulla toi rasitusvamma tuli liiallisesta äkillisestä treenaamisesta, koska en ollu tottunu juoksemaan 6 kertaa viikossa ja joka päivä ainakin se 6 kilometriä.

Joka arkiaamu treenit alkaa kello 7-7.30 välillä: alkuun semmonen 10 minuutin lämmittely, jonka jälkeen jos jonkinlainen juoksuharjotus. Kestävyysjuokseminen 45 minuutista tuntiin on ollut yleistä ihan jokapäiväsenä harjotuksena tai joskus ollaan siirrytty myös kentälle tekemään intervalleja. Oon saanu paljon kuittailuja siitä, että kuka ihme juoksee tällasia määriä huvin vuoks ja täytyy myöntää et sitä mä ihmettelen myös itekin. Useena aamuna oon ehtiny kyseenalaistaa mun elämänvalintoja, kun oon heränny klo 7 alkaviin treeneihin kärsimään, mutta lopulta tää on ollu kokemuksena tosi palkitseva! Oon myös huomannu, että vaikka kuinka tekis mieli jäädä aamusin sängyn pohjalle niin oon saanu juoksemisesta paljon energiaa ja jaksan olla virkeenä koulupäivän ajan.

Cross country -kausi on nyt virallisesti ohi ja tänään alotettiin trackin parissa, mikä tarkottaa vähän lyhyempien matkojen juoksemista. En oo vielä ihan varma jatkanko tän lajin parissa koko vuoden ajan vai vaihdan futikseen, mutta sen näkee ens kuussa try outien jälkeen!