Yks mun stressaavimmista viikoista täällä on nyt onneks takanapäin! Olin yhessä vaiheessa jo niin lukossa, etten saanu omista ajatuksistakaan selvää.
Paluu todellisuuteen loman jälkeen oli aika iso kolaus, koska mun koulupäivät venyi yhtäkkiä 11 tunnin mittasiks. Koko viikon ajan mä saavuin koululle juoksutreeneihin aamulla seittemältä ja pääsin takas kotiin kuuden jälkeen. Suurin syy mun stressiin oli jalkapallon tryoutit, jotka pidettiin alkuviikosta kahen päivän ajan. Heti viimisen tunnin jälkeen mun oli tarkotus juosta pukkareihin vaihtaa futiskamat ja olla siitä 15 minuutin sisällä kentällä pelaamassa. Aikamoista siksakkia tulee vedettyä, kun jokainen paikka sijaitsee toisella puolella koulua.
Lyhyesti sanottuna, mut hyväksyttiin koulun jalkapallojoukkueeseen! Tottakai mä kuitenkin sählään joka ikisen asia kanssa, eikä tääkään oo poikkeus. Olin vielä viikko sit tosi innoissani tästä mahollisuudesta pelata futista tän vuoden aikana, mutta nyt treenatessa mulla on muodostunu ihan sanoinkuvailemattoman epämiellyttävä fiilis koko asiaa kohtaan. Musta on tuntunu tosi ahdistavalta ja epämukavalta olla kentällä, joidenkin pelaajien osalta en oo ollu niinkään tervetullu joukkueeseen ja jalat vaivaa. Niinpä mä puhuin meidän valmentajille keskiviikkona ja sanoin, että haluun lopettaa, mutta mut saatiin kuitenkin ylipuhuttua jatkamaan ainakin joululomaan asti. En usko, että jaksan ees sinne asti, koska jokainen päivä näyttää olevan yhtä taistelua ja tekis jo niin paljon lähtee pois 9 tunnin koulussa olemisen jälkeen, mutta ei, 2 tuntia vielä siihen päälle. Toisena hätävaihtoehtona mä keksin tenniksen pelaamisen, mutta mun tennisjoukkueeseen pääseminen ei oo vielä yhtään varmaa, joten en uskalla luopuu jalkapallosta kokonaan ja mahollisesti jäädä tyhjin käsin. Toisaalta oon täysin valmis jättäytymään futiksesta pois millä sekunnilla tahansa, muttei mulla oo ees aikaa käydä testaamassa tennisjoukkueeseen pääsyä kaiken tän ohella. Vapaa-aikaa ei rehellisesti sanottuna oo ollu yhtään ja sitä mä kaipaan paljon. En kerta kaikkiaan osaa tehä valintoja stressin keskellä tai varsinkaan näin alle 2 viikon aikana.
Se, miks mä haluun vaihtaa lajin pois maastojuoksusta on yksinkertasesti se ettei mun jalat näytä enää kestävän sitä liiallista juoksemista joka päivä. Oon kärsiny viime aikoina penikkataudista, jonka takia aamun juoksuharjotukset on vaihtunu taas kuntopyörään ja jääpussien aktiiviseen käyttöön iltasin. Futistreenit mä pystyn puristamaan just ja just loppuun pehmeen ruohon avulla. Mun mielestä on myös ihan älyttömän tylsää pitää samaa lukkaria vuoden ympäri, joten mä pystyisin lajin vaihtamisen avulla muuttamaan muutamia kursseja ainakin niin, että ne samat tutut kasvot vaihtuis ja pystyisin tutustumaan uusiin ihmisiin.
Lisäsyitä tähän stressiin on ollu monet tulevat synttärit ja joulu. Nyt pitäis vielä keksii, että miten jatkan urheilun kannalta ja hoitaa se kuntoon ennen lomaa. Vaihtovuos on kyllä opettanu mua ottaa tosissaan ite selvää kaikesta ja hoitaa asiat kuntoon, vieläpä vieraalla kielellä. Tää viikko on tuntunu ikuisuudelta, mutta toivottavasti ajatukset ja suunnitelmat selkenis vuoden loppua myöden. Ja jos jollain on selkeempi ehdotus, että mitä mun pitäis tulevaisuudessa tehä niin otan mielelläni vinkkejä vastaan, koska omat ajatukset ei pyöri mihinkään suuntaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti