Englannin kielitaito

Vieraan kielen puhuminen on tosi iso osa vaihtovuotta, joten halusin tehä oman postauksen avatakseni tätä aihetta. Aina, kun oon jutellu Suomeen päin, multa on kysytty, että oonko huomannu parannusta mun kielitaidossa. Ja vaikka oon ollu täällä jo melkein 5 kuukautta niin mä sanoisin et vastaus kallistuu enemmän kielteiselle kuin myönteiselle puolelle.

 Aluks pidin tosi siistinä sitä, että kaikki mun ympärillä puhu enkkua. Oon kuitenkin edistyny siinä sen verran, että nykyään en ees osaa kiinnittää huomiota koko asiaan, koska siitä on tullu ihan arkipäivää. Oudointa tänne tullessa oli kuulla vähän iäkkäämpien ihmisten ja pienten lasten puhuvan enkkua, koska sitä harvemmin kuulee Suomessa.

Mulla oli aika vahva enkku jo ennen kun lähdin tänne ja pystyin käymään keskusteluja sujuvasti. Musta itestäni tuntuu, että se edistys tähän mennessä ei oo sen suurempaa kuin että oon tottunu elämään vieraan kielen kanssa. Nyt tilatessa ruokaa tai mennessä kysymään opettajilta tai kansliasta jotain, mun ei pahemmin tarvii miettii etukäteen, että mitä tuun sanomaan vaan se tulee aika luonnostaan. Koulussa myös esseiden kirjottaminen on alkanut sujumaan yllättävän nopeesti ja niiden asiasisältö on muuttunu parempaan suuntaan. Suomen kielen kanssa mulla on käyny ihan toisin päin, koska nykyään tekstin tuottaminen on tosi hidasta osin sen takia, että kaikki mun tekeminen tapahtuu täällä englanniks, joten olis myös helpompi kertoo asiat eteenpäin samalla kielellä.

Hävettää myöntää, mut yks mun heikoimmista osa-alueista enkuks on aakkoset ja isot numerot. Hallitsen nää asiat, mutta mun reaktiokyky on tosi huono ja tuli tosi tyhmä olo, kun jossain vaiheessa piti kirjottaa ihmisten nimiä ylös paineen alla ja tavutuksen perusteella. Tai näöntarkastuksessa erottaa kirjaimet A, I ja E toisistaan englanniks. Jäädyn näissä tilanteissa ihan totaalisesti XD

Englannin tunnit tuotti mulle alkuvaiheissa vähän hankaluuksia, mutta en ottanu siitä mitään stressiä. Yhessä jaksossa me kuunneltiin ainakin 10 oppitunnin ajan nauhotetta 1600-luvun noitavainoista, joten mun keskittymiskyky siirty ihan muihin juttuihin ja tieto meni toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, mikä näky kylläkin kokeiden tuloksissa. Meillä on ollu myös runo- ja novellianalysointia, mitkä on välillä menny ihan mun ymmärryksen ohi, mutta pitää ottaa huomioon, että nää on myös asioita, jotka ei oo mun suurimpia kiinnostuksenkohteita Suomessakaan.

Mun oli pakko ottaa muutama kuva esimerkiks meidän analysoitavista aiheista. Tässä yks runon säkeistö.

Ja seuraavana tekstipätkä novellista. Tässä osassa oli ilmeisesti yhen kysymyksen vastaus, mutta mulla ei riittäny koulupäivän viimisellä tunnilla aivokapasiteettia sisäistää sen sanomaa.

En sentään oo ihan ainoo, joka ei oo aina loistanu englannin tunneilla. Meidän ope joutu tekemään tän kuvan mukaisen listan sanoista, joita ei saa käyttää esseissä. Mulla oli tosi hauskaa, koska meidän opettaja esitti tän asian tosi turhautuneesti, sillä se sano nähneensä näitä kirjoitettavan ihan liian usein. Meidän luokan arvosanat julkistetaan myös oppilastunnuksien mukaan anonyymisti luokan seinälle sillon tällöin, joten niitä katsellessa on kyllä tullu hyvä mieli, kun oon huomannu että oon kaikesta tästä huolimatta samalla tasolla muiden kanssa.