My weekend

Tää viikonloppu on ollut nyt ekaa kertaa vähän rauhallisempi menojen suhteen ja oon saanu vihdoinkin melkein kolmen kuukauden jälkeen aikaa hengähtää.

Perjantaina koulun jälkeen menin Kinleyn päiväkotiin syysfestivaaleille, jossa järjestettiin kaikenlaista Halloween-tapahtumaa ja nähtiin siellä myös Julian kanssa. Sama juttu lauantaina, jollon suunnattiin vähän isompaan paikallisorganisaation järjestämään tapahtumaan. Aikaa vierähti helposti se 5 tuntia, mikä me käytettiin laitteissa kiertelemiseen. Kivointa oli päästä kokeilemaan sellasta benjitrampoliinihyppimistä! Illalla poikettiin vielä Freddie'sin kautta hakemassa jätskiä.

Ihmeellistä kyllä, mutta tänään en oo tehnyt sen kummempia kun käyny syömässä isäntäperheen kanssa italialaisessa ravintolassa. Poikettiin myös muutamaan Halloween -kauppaan, kattomaan asuja ja muuten me ollaankin kaikin puolin valmiita huomisen juhlan viettoon!

Homecoming

Tällä viikolla meillä oli koulussa homecoming -viikko, jonka aiheena oli Under the Texas Stars ja myös jokaiselle päivälle oli oma pukeutumisteemansa:

1. Rodeo/Western Day
2. Texas Spirit Day
3. Texas Sports Teams
4. Keep School Weird
5. Homecoming/School Spirit

Odotin meidän koululta vähän suurempaa panostusta tähän viikkoon, mutta siitä huolimatta tuskin kukaan pukeutu yhenkään päivän mukaisesti ja itekkin laitoin joka päivälle vaan jonkinlaisen teemaa muistuttavan t-paidan. Koulun hengen nostamiseks viikkoon kuulu myös homecoming -paraati, jalkapallopeli ja tanssit.

Meidän soccer lava!

Homecoming -paraatissa kaikki koulun urheilujoukkueet ja kerhot koristelee oman auton lavan ja ajaa kulkueessa ympäri koulua. Meidän tapauksessa koko kylä tuli kattomaan tätä tapahtumaa ja keräämään karkkia, jota paraatin jäsenet heitti. Meidän cross country -joukkue heräs tähän koristeluun liian myöhään, jonka takia me jättäydyttiin kulkueesta kokonaan pois. Jalkapallojoukkueen valmentaja kutsu mut kuitenkin mukaan heidän "veneeseen", koska näillä näkymin alan pelaamaan sitä kunhan vaan kausi alkaa. Mulla oli superhauskaa koko illan ajan ja oon niin ilonen, että pääsin kaikesta huolimatta osallistumaan tähän paraatiin ihan mahtavassa seurassa!

Mun isäntäperheen saalis paraatista. Kyllä nyt karkkia riittää ja Halloweenkään ei oo vielä ohi.

"Mum" on iso osa teksasilaista homecoming -perinnettä ja monesti muussa osassa Amerikkaa tää on ihan tuntematon käsite. Mum on siis sellanen iso ruusuke, joka koristellaan koulun värien mukasesti esim. roikkuvalla irtokrääsällä, kelloilla ja pehmoleluilla. Jos homecomingiin on deitti, niin yleensä poika tekee tytölle mumin ja tytöt pojalle garterin eli vähän sellasen pienemmän version mumista, mikä laitetaan käsivarteen. Tarkotuksena on kantaa mumia mukana perjantaina koulussa sekä itse illan futispelissä, mutta multa se jäi kokonaan tekemättä, koska en ollu kyseisenä päivänä ollenkaan koulussa cross country -kisojen takia.

Lauantaina mä menin Julian luokse laittautumaan homecoming tansseja varten ja vasta paikan päällä tavattiin loput meidän porukasta. Toi ilta ei nyt ollu mitenkään kauheen ihmeellinen osin siks, että puolet musiikista oli mulle tuntematonta ja kaikki osas vetää jos jonkin näkösiä teksasilaisia rivitansseja, mutta hauskaa oli! Tanssien jälkeen lähettiin vielä IHOPiin syömään, johon puolet koulusta näytti tulleen, koska se oli melkeinpä ainoo avoinna oleva ruokapaikka. Saatiin sitten päivän päätteeks kyyti Julialle, jonne jäin yöks.

Cross country meet

Pääsin vihdoinkin juoksemaan mun ensimmäiseen cross country - kisaan perjantaina! Ootin tota päivää niin innolla kun kauhulla, koska tätä varten oltiin treenattu pitkään, mutta toisaalta en yhtään osannu odottaa etukäteen, että miten mun käy.

Perjantaiaamu alkoi kello 5, koska bussi lähti koululta kuudelta. Puin meidän uniformun päälle, jonka lisäks pakkasin monta kerrosta vaatteita mukaan, koska aamulle odotettiin vaan 10 astetta ja niinhän me jäädyttiinkin sitten 30 asteen helteiden jälkeen koko joukkueen voimin kisapaikalle. Kyseessä oli district meet eli aluekilpailut, johon oli tähdätty tärkeimpinä kisoina koko kauden ajan, vaikka mun osalta rasitusvamma rajoittikin harjoittelua aika merkittävästi. Sen takia tää jäikin mun ensimmäiseks ja viimiseks suoritukseksi, mutta oli sekin kokemus, jonka voisin ihan hyvin kokea uudestaan! Koulun cheerleading -joukkue oli meitä vastassa kannustamassa aamulla ennen bussin lähtöä ja kisoihin tuli myös muita oppilaita ja opettajia ottamaan kuvia ja muuten vaan tsemppaamaan kisoihin ennen koulun alkua. Tätä se school spirit on parhaimmillaan!

Kisarata koostui niin ylämäistä, alamäistä kuin myös tasaisesta maastosta ja juokseminen sujui mun osalta kohtuullisesti. Jännitin mun jalkojen kestävyyden puolesta, mut onneks kaikki käänty parhain päin ja pystyin juoksemaan koko 5 kilometrin matkan ongelmitta. Loppupäivästä suunnattiin joukkueen kanssa ravintolaan syömään, josta jatkettiin takasin koululle vaikkei enää ehittykään tunneille.