Lately

Tuntuu siltä, että mä kirjotin mun kuukausittaisen raportin vasta muutama päivä sitten! Aika kuluu tosi nopeesti ja mulla on taas ehtiny tapahtumaan paljon kaikkea tän lyhyen ajan sisällä. Tässä nyt jotain, mitä haluun jakaa tännekin puolelle.

Host-sisarusten ahkeran pääsykoodin arvaamisen ansiosta mun puhelin on aina tässä kunnossa, kun mä sitä eniten tarvitsisin │ Mun elämä pelastu, kun löysin Walmartista mama-nuudeleita! Tää katkaravun maku ei kauheesti innosta kananuudeleiden jälkeen, mutta voittaa kuitenkin amerikkalaisen Ramenin mennen tullen │ Meidän naapurusto päättyy tollaseen kalliojyrkänteeseen, mikä näyttää tosi kivalta. En oo vielä onnistunu saamaan siitä niin hyvää kuvaa, että kukaan ei-paikalla-ollut pystyis samaistumaan tähän.

Kinley alko syömään voileipäkeksejä keskellä yötä, joten mä kyseenalaistin sen tekemisiä, mihin se sitten kommentoi ihan pätevällä tavalla │ Törmättiin yhtenä päivänä Julian kanssa aasiin meidän naapurustossa!!! │ Advocate company.

Thanksgiving break yökyläilyä │ Mun päivän kohokohta │ Jo neljäs kerta alle neljän kuukauden aikana, kun koulussa oli palohälytys. Viimesimmällä kerralla jouduttiin seisomaan ulkona tunnin ajan.

Oon käyny joka aamu koulun urheilutrainerin luona kuuma- tai jääkylvyssä mun jalkojen takia │ Samaisesta syystä yli 10 minuutin juokseminen ei onnistu ja oon ollu kuntopyörällä sen sijasta. Mun onneks koko juoksujoukkue on pysytelly kylmien säiden takia sisällä salilla, joten en sentään oo ollu täysin eristyksissä │ Näin sujuu soccer -treenit. Teksasissa lämpötila laski Suomen tasolle yhtäkkiä tosi nopeesti, joten ollaan kärsitty ulkona pelatessa ja se näkyy myös vaatetuksesta XD

Näin lähelle lunta oon tänä vuonna päässy: Kagenin ja Kinleyn kerhossa järkättiin joulutapahtuma, jossa yhessä huoneessa oltiin paperisilppusotaa. Tarjolla oli myös kaakaota ja keksejä, lapsille tehtiin kasvomaalauksia, katottiin joululeffoja ja joulupukin kanssa sai ottaa kuvia │ Jouluvalojen drive-thru! │ Christmas shopping - yks lisästressin aiheuttaja.

Viime viikolla meillä oli koulun ja treenien jälkeen koulun jalkapallojoukkueiden esittelytilaisuus. Tyttöjen sekä poikien joukkueiden pelaajat ja vanhemmat oli paikalla ja meidät kaikki kutsuttiin nimen, pelinumeron -ja paikan mukaan yksitellen kaikkien eteen. Tää oli hauska, koska se kuuluttaja päätti, että mun sukunimi on liian vaikee lausuu, jonka takia se jätettiin kokonaan mainitsematta. Ei ollu eka kerta, kun se on aiheuttanu ihmetystä. Mulla oli kuitenkin kiva ilta, jonka aikana pääsin tutustumaan kaikkiin paremmin ja syömään hyvää ruokaa! │ Sinne meni peili. Kinley ajatteli olevan hyvä idea kiivetä sen päälle, minkä seurauksesta se taipu sen verran, että lasinsiruja oli seuraavaks koko kokolattiamatto täynnä :-) │ Tää ei liity mihinkään millään tavalla, mutta meillä oli yhtenä päivänä koulussa huumetesti. Koulun henkilökuntaa tuli yhtäkkiä kesken kemian tunnin luokkaan ja sano, että meidän pitää jättää kaikki tavarat paikalleen, poistua käytävälle sanomatta sanaakaan ja seisoo seinää vasten niin kauan kunnes huumekoirat on käyny huoneen läpi. Ei se sen kummempi juttu ollu, mutta tällanen toiminta ei oo tullu mun kohalla ainakaan Suomessa vastaan. Meidän koulussa noita pistokokeita tehään kuulemma suht usein.

Vilman synttärit! Fashionably late futistreenien takia, mutta me päästiin Emman kanssa kuitenkin vielä hyvin mukaan ja jäätiin yöks. Oli kiva päästä taas jakamaan kuulumiset porukalla ja puhumaan suomea pitkästä aikaa kasvotusten jonkun kanssa!

Tällä hetkellä mun arvosanat suorastaan loistaa siihen nähden minkä verran keskityn koulunkäyntiin. Cross country 100, culinary arts 95, algebra 94, espanja 100 (huom. luokan keskiarvo 71 kun taas läpäisyyn vaaditaan 70), Amerikan historia 97, kemia 84, englanti 95. Viiminen viikko tätä arviointijaksoa vielä jäljellä, mutta tottakai meillä on loppukokeet kaikesta tänä vuonna opitusta. Ei näytä olevan taito tai mikään saada nää arvosanat laskemaan pohjalukemiin vielä näiden 4 päivän aikana.│ Mulle myönnettiin koulussa diplomi erinomaisesta akateemisesta osaamisesta! Sitä varten järjestettiin kunnon virallinen tilaisuus, jossa Amerikan lippu kannettiin auditorion (kyllä, löysin melkein puolen vuoden jälkeen koulusta uuden paikan, josta en ollu ikinä kuullu mitään) eteen, laulettiin kansallislaulu ja jokainen kuulutettiin vuorotellen kättelemään rehtoria.│ Meidän koulusta löytyy myös pankkiautomaatti!

Mulla oli ekaa kertaa tosissaan vaikeuksia kirjottaa tätä tekstiä suomeks. Oon aina ollu tosi tarkka kieliopin ja etenkin yhdyssanojen kanssa, mutta nyt tuntuu siltä, että oon unohtanu kaiken ja en näytä osaavan ees muodostaa lausetta. Terveisiä iskälle, jolta kuulin palautetta, että mun teksteissä ei aina oo mitään järkee. Huomasin nyt itekkin, että yritän vääntää mitä ihmeellisimpiä sanajärjestyksiä ja taivutuksia siihen pisteeseen asti, että tätä tapahtuu. Katon jos mun pitäis alkaa kirjottaa postauksia kohta englanniks, koska tästä ei näytä tulevan mitään ainakaan väsyneenä.

Mitä kaipaan?

Itsenäisyyspäivän kunniaks kirjotin listan asioista, joita kaipaan Suomesta.

Ruoka

Kaipaan raejuustoa, tuoremehua, värikkäitä turkinpippureita, suklaata, salmiakkia, tuoretta ruisleipää, Edam-juustoa ja ennen kaikkea MAMA-NUUDELEITA, IRTOKARKKEJA JA KOULURUOKAA!

Julkinen liikenne

Tästä voisin kirjottaa vaikka kokonaisen pro gradun tällä hetkellä. Suomessa mä oon tottunut ihan pienestä pitäen liikkumaan julkisilla, koska ne saattaa pääkaupunkiseudulla olla joskus jopa nopeempi vaihtoehto kuin autolla paikasta toiseen meneminen. Täällä julkinen liikenne on ihan olematon ja aina pitää järkätä kyytejä, mikä ärsyttää ihan valtavasti. Muutin tänne tuntematta ketään, joten kyyditsijöiden määrä on aika rajattu ja tiiän, että kaikilla riittää muutakin tekemistä kuin mun kuskaaminen paikasta toiseen. Tätäkin asiaa kompensoi 16-vuotiaana saatava ajokortti, mutta siitä ei vaihtarina pahemmin hyödy. Vaikka tää homma pelaa Suomessa, on mun turhautumisen taso saanut mut ajattelemaan ajokortin suorittamista samalla sekunnilla kun pääsen takasin.

Kuulumisten vaihtaminen

Kaipaan sitä, että ihmisiä kiinnosti tietää mitä kuuluu jos sitä kysy. Oon joskus alkanu selittää mun viikon tapahtumista, jos ei oo muutakaan puheenaihetta keksitty, mutta toista osapuolta ei oo näyttäny kiinnostavan kuunnella yhtään. Pystyn jopa lopettaa mun lauseen puoleen väliin ilman, että sitä kukaan huomais.

Koulupäivien vaihtelu

Suomessa mun motivaatiota piti yllä se, että jossain jaksossa mulla saatto olla tosi lyhyt päivä, jota ootin aina koko viikon ajan. Myös samoilla tunneilla oleminen joka päivä ympäri vuoden alkaa kyllästyttämään.

Rajaton netti

Kaipaan sitä, ettei mun tarvinnut pitää koko ajan silmällä datan säästämistä. Meidän koulun wifi on blokannu kaiken mahdollisen, jonka takia sitä on turha ees yrittää käyttää puhelimella. Puhelinliittymät on myös ylihinnoiteltuja tähän nähden, koska halvin on sen 45 dollaria, jolla saa 3GB dataa ja rajattoman määrän tekstiviestejä ja puheluita. Kerran ehin käyttämään ton netin kahessa viikossa, koska monilla mun tunneilla istutaan kaks tuntia tekemättä mitään.

Kuiva ilma

Teksasissa on oikeesti tosi kostee ilmasto koko ajan. Kaipaan sitä, ettei mun hiukset näyttäny koulupäivän päätteeks just suihkusta tulleilta.

TV-kanavat
Suomessa on vaan muutamia pääkanavia, joista on helppo valita mitä haluu katsoo. Täällä kanavia löytyy yli 1000, joten en jaksa ees selata menua löytääkseni sen mielenkiintosimman ohjelman.

Suomen kieli
Vaikka osaan ilmasta itteäni aika hyvin englanniks, niin jotkut asiat olis vaan parempi sanoo suomeks. Välillä en voi tehä muuta kun miettiä, että kuinka helpolla pääsisin, jos pystyisin tekemään pyydetyn asian omalla äidinkielellä. Tuun arvostamaan tätä tosi paljon kun pääsen takasin Suomeen.

Turvallisuus
Ihan vaan sen takia, että Suomessa meillä on katuvalot ja auto-onnettomuuksien määrä todella paljon pienempi. Tosi surullista nähdä, kuinka monesti mäkin kuljen täällä niiden ohi... mikä saattaa olla muutaman kerran päivässä.

Yleissivistys

Mä väitän, että vähintään melkein jokaisella suomalaisella on jonkinlainen käsitys siitä mitä maailmassa tapahtuu. Mitä oon tähän mennessä ehtinyt huomata on se, että Yhdysvalloissa patriotismi käsitetään eri tavalla kuin suurimmassa osassa muita maapallon kolkkia. Molemmissa maissa se näkyy arvostuksena omaa kotimaata ja itsenäisyyttä kohtaan, mutta suurin erottava tekijä on, ettei maailmantietämys pyöri meillä Suomessa pelkän oman navan ympärillä ja täällä isänmaallisuus tarkottaa lähinnä juuri sitä. Ehkä se johtuu siitä, että USA on ihan älyttömän iso maa eikä monet tuu ikinä ees matkustamaan oman osavaltion ulkopuolelle ja sen takia koe tarpeelliseks olla tietoisia kaikesta edellä mainitusta. Näin vaihtarin näkökulmasta tää tilanne voi olla hankala, koska välillä oon huomannut turhautuvani siitä, ettei ihmisiä yksinkertasesti kiinnosta se, mitä mä niille selitän. En tarkoita tällä sitä, että vaatisin kenelläkään olevan mitään käsitystä Suomen sijainnista, kielestä, kulttuurista yms, mutta ennakkoluulottomampikin vois olla.

Soccer tryouts

Yks mun stressaavimmista viikoista täällä on nyt onneks takanapäin! Olin yhessä vaiheessa jo niin lukossa, etten saanu omista ajatuksistakaan selvää.

Paluu todellisuuteen loman jälkeen oli aika iso kolaus, koska mun koulupäivät venyi yhtäkkiä 11 tunnin mittasiks. Koko viikon ajan mä saavuin koululle juoksutreeneihin aamulla seittemältä ja pääsin takas kotiin kuuden jälkeen. Suurin syy mun stressiin oli jalkapallon tryoutit, jotka pidettiin alkuviikosta kahen päivän ajan. Heti viimisen tunnin jälkeen mun oli tarkotus juosta pukkareihin vaihtaa futiskamat ja olla siitä 15 minuutin sisällä kentällä pelaamassa. Aikamoista siksakkia tulee vedettyä, kun jokainen paikka sijaitsee toisella puolella koulua.

Lyhyesti sanottuna, mut hyväksyttiin koulun jalkapallojoukkueeseen! Tottakai mä kuitenkin sählään joka ikisen asia kanssa, eikä tääkään oo poikkeus. Olin vielä viikko sit tosi innoissani tästä mahollisuudesta pelata futista tän vuoden aikana, mutta nyt treenatessa mulla on muodostunu ihan sanoinkuvailemattoman epämiellyttävä fiilis koko asiaa kohtaan. Musta on tuntunu tosi ahdistavalta ja epämukavalta olla kentällä, joidenkin pelaajien osalta en oo ollu niinkään tervetullu joukkueeseen ja jalat vaivaa. Niinpä mä puhuin meidän valmentajille keskiviikkona ja sanoin, että haluun lopettaa, mutta mut saatiin kuitenkin ylipuhuttua jatkamaan ainakin joululomaan asti. En usko, että jaksan ees sinne asti, koska jokainen päivä näyttää olevan yhtä taistelua ja tekis jo niin paljon lähtee pois 9 tunnin koulussa olemisen jälkeen, mutta ei, 2 tuntia vielä siihen päälle. Toisena hätävaihtoehtona mä keksin tenniksen pelaamisen, mutta mun tennisjoukkueeseen pääseminen ei oo vielä yhtään varmaa, joten en uskalla luopuu jalkapallosta kokonaan ja mahollisesti jäädä tyhjin käsin. Toisaalta oon täysin valmis jättäytymään futiksesta pois millä sekunnilla tahansa, muttei mulla oo ees aikaa käydä testaamassa tennisjoukkueeseen pääsyä kaiken tän ohella. Vapaa-aikaa ei rehellisesti sanottuna oo ollu yhtään ja sitä mä kaipaan paljon. En kerta kaikkiaan osaa tehä valintoja stressin keskellä tai varsinkaan näin alle 2 viikon aikana.

Se, miks mä haluun vaihtaa lajin pois maastojuoksusta on yksinkertasesti se ettei mun jalat näytä enää kestävän sitä liiallista juoksemista joka päivä. Oon kärsiny viime aikoina penikkataudista, jonka takia aamun juoksuharjotukset on vaihtunu taas kuntopyörään ja jääpussien aktiiviseen käyttöön iltasin. Futistreenit mä pystyn puristamaan just ja just loppuun pehmeen ruohon avulla. Mun mielestä on myös ihan älyttömän tylsää pitää samaa lukkaria vuoden ympäri, joten mä pystyisin lajin vaihtamisen avulla muuttamaan muutamia kursseja ainakin niin, että ne samat tutut kasvot vaihtuis ja pystyisin tutustumaan uusiin ihmisiin.

Lisäsyitä tähän stressiin on ollu monet tulevat synttärit ja joulu. Nyt pitäis vielä keksii, että miten jatkan urheilun kannalta ja hoitaa se kuntoon ennen lomaa. Vaihtovuos on kyllä opettanu mua ottaa tosissaan ite selvää kaikesta ja hoitaa asiat kuntoon, vieläpä vieraalla kielellä. Tää viikko on tuntunu ikuisuudelta, mutta toivottavasti ajatukset ja suunnitelmat selkenis vuoden loppua myöden. Ja jos jollain on selkeempi ehdotus, että mitä mun pitäis tulevaisuudessa tehä niin otan mielelläni vinkkejä vastaan, koska omat ajatukset ei pyöri mihinkään suuntaan.